RAUHALA (Nauraa halveksivasti). Surupuku!… En ymmärrä kenä te minua pidätte? Ikäänkuin minä en muka tietäisi miksi te käytätte tuota mustaa nunnapukua ja sulkeudutte neljän seinän sisään! Vielä mitä! Se on niin salaperäistä, runollista! Matkustaapa talonne ohi joku sotaherra tai töppöhäntäinen runoilija, katsahtaa akkunoihin ja ajattelee: Täällä asuu alaslaskettujen akkunaverhojen takana tuo salaperäinen Tamara, joka rakkaudesta miestään kohtaan on hautautunut neljän seinän sisään. Kyllä ne temput tiedetään!
PAPPINEN (Kiivastuen). Mitä? Kuinka te kehtaatte puhua minusta noin?
RAUHALA. Te olette elävänä hautautunut, vaan ette kuitenkaan ole unohtanut maalata ja puuteroida poskianne.
PAPPINEN. Kuinka te uskallatte puhua minulle tuolla lailla?
RAUHALA. Älkää huutako, sillä minä en ole teidän pehtorinne! Antakaa minun puhua asia niinkuin tulee. En ole nainen ja olen siis tottunut lausumaan ajatukseni suoraan. Olkaa hyvä, älkää siis huutako!
PAPPINEN. En minä huuda, vaan te! Jättäkää minut heti rauhaan!
RAUHALA. Maksakaa rahat ja minä lähden.
PAPPINEN. En maksa!
RAUHALA. Mitä? Ette maksa?
PAPPINEN. Kiusallakaan ette saa penniäkään! Jättäkää minut vaan rauhaan