PAPPINEN (Koettaen huutaa kovemmin kuin Rauhala). Karhu, karhu, karhu…
RAUHALA. On aika vihdoinkin heittää se turha luulo, että ainoastaan miehen tulee sovittaa loukkaus. Tasa-arvoisuus, kun tasa-arvoisuus, piru vieköön! Aseihin!
PAPPINEN. Tahdotteko ampua? Olkaa hyvä!
RAUHALA. Heti paikalla!
PAPPINEN. Hyvä on! Minä käyn heti hakemassa miesvainajani revolvereja. (Menee kiiruusti ja kääntyy ympäri). Oi. millä nautinnolla olen ampuva kuulan teidän karhun-otsaanne! (Menee vasemmalle).
RAUHALA. Minä ammun hänet kuin kananpojan! En ole enää mikään poika-nulikka tai herkkätuntoinen koiran poikanen. Minä en tunnusta noiden heikkojen olentojen valtaa!
LUUKKAS. Hyvä, rakas herra! (Polvistuen). Olkaa niin armollinen, säälikää minua, vanhaa ukkoa ja menkää pois! Olitte jo pelottaa minut kuoliaaksi ja sitten tahdotte vielä ampua!
RAUHALA (Kuulematta häntä). Kaksintaistelu, kas siinä tasa-arvoisuutta! Siinä ovat molemmat sukupuolet todella tasa-arvoiset! Periaatteen kannaltakin jo ammun hänet! Vaan millainen nainen! (Matkii). "Piru teidät periköön… Olen ampuva kuulan teidän karhun-otsaanne"… sanoi hän. Niin, millainen nainen?! Punastui, silmät säikkyivät… Otti vastaan haasteeni! Kautta kunniani, ensi kerran elämässäni näin tuollaisen naisen!
LUUKKAS. Hyvä herra, menkää pois. Menkää nyt, Herran tähden!
RAUHALA. Siinä vasta nainen! Sen minä nyt hyvin ymmärrän. Oikea nainen! Ei mikään hapan-naama tai rutisuttu, vaan tuli ja leimaus! Käypä sääliksi ampuakin!