Rva Pappinen, Luukkas ja hra Rauhala.
RAUHALA (Tulee. Luukkaalle). Senkin tolvana… paukutat siinä suutas… Aasi! (Huomaa rva Pappisen; arvokkaasti). Hyvä rouva, minulla on kunnia esittäytyä: entinen tykkiväen luutnantti, maatilan omistaja Yrjö Rauhala! Olen pakotettu häiritsemään teitä hyvin tärkeän asian johdosta…
PAPPINEN (Antamatta kättä). Mitä te tahdotte?
RAUHALA. Teidän mies-vainajanne, jonka minulla oli kunnia tuntea, jäi minulle kahdessa vekselissä kaksi tuhatta kolme sataa markkaa velkaa. Koska nämä huomenna laukeevat pankkiin maksettaviksi, niin minä pyytäisiin teitä, hyvä rouva, maksamaan minulle rahat nyt.
PAPPINEN. Kaksi tuhatta kolme sataa… Mistä hän jäi teille velkaa?
RAUHALA. Hän osti minulta kauroja.
PAPPINEN (Huoahtaen, Luukkaalle). Niin, älä sinä Luukkaa, unohda sanoa, että antavat Topille yhden mitan kauroja enemmän kuin tavallisesti.
LUUKKAS (Menee).
PAPPINEN (Rauhalalle). Jos miesvainajani on jäänyt teille velkaa, niin on selvää, että minä sen maksan. Mutta, suokaa anteeksi, tänään ei minulla ole liikoja rahoja. Ylihuomenna palaa pehtorini kaupungista kotiin ja silloin minä käsken hänen maksaa teille kuuluvat rahat, mutta nyt en minä voi toivomustanne täyttää. Sitäpaitsi on tänään tasan seitsemän kuukautta mieheni kuolemasta, joten olen siinä mielentilassa, etteivät raha-asiat voi minua huvittaa.
RAUHALA. Ja minä olen nyt siinä mielentilassa, että ellen minä huomenna voi maksaa vekseleitäni, niin täytyy minun jalat pystyssä lentää piipun kuutta ilmaan. Minun maatilani merkitään ulos-otettavaksi!