NAIMA. Ensiksikin meidän Ressu on puhdasrotuinen, täysiverinen, se on "Jehun" ja "Tossakan" penikka, mutta teidän kirjavanahkaisesta ei saa selvää mitä rotua se on… Sitäpaitsi vanha ja kuiva kuin hevoskaakki…
LOMONEN. Vanha kyllä, mutta minä en sittenkään vaihtaisi sitä viiteen Ressuun. Ja kuinka saattaisinkaan! Hessu — se on koira, vaan Ressu… onpa naurettavaa edes kinastella Sellaisia kuin teidän Ressunne, on jokusella koirakauppiaalla, niitä on kuin itikoita iltasin. Neljänneksessä olisi kylliksi hintaa.
NAIMA. Teillä, herra Lomonen, on tänään pahuksenmoinen halu kinata vastaan. Milloin pistää päähänne, että Härkähaka on teidän, milloin on Hessu parempi Ressua. Minä en pidä siitä, että ihminen ei puhu sitä, mitä ajattelee. Tiedättehän te kumminkin mainiosti, että Ressu on sata kertaa parempi teidän… tuota pököä Hessua. Miksi te siis puhutte vastaan?
LOMONEN. Minä huomaan, neiti Piippurinen, että te pidätte minua sokeana tai peräti hölmönä. Käsittäkää nyt kuitenkin, että teidän Ressunne alaleuka on lyhyt!
NAIMA. Valhetta!
LOMONEN. Lyhyt kun lyhyt!
NAIMA (Huutaa). Valhetta!
LOMONEN. Miksi te huudatte, armollinen neiti?
NAIMA. Mutta miksi te sitten puhutte pötyä? Tämä on kiusallista! Olisi jo aika ampua teidän Hessunne ja kumminkin kehtaatte verrata sitä meidän Ressuun.
LOMONEN. Anteeksi, mutta minä en jaksa jatkaa tätä riitaa. Minulla on sydämen tykytys.