"Minä pelkään, että me tavalla tai toisella saamme katua sitä."
"Pelkäätkös, että hän tulee polttamaan meidänkin talomme."
"En. Sitä en pelkää. Mutta kipinä saattaa tulla muualta ja polttaa meidän onnemme tuhaksi,"
"Sinä olet aika lailla taikauskoinen, Mari," sanoi Severin naurahtaen ja syleili vaimoansa.
"Sanotte taika-uskoksi sitä, kun omatuntomme vaatii meitä täyttämään velvollisuuksiamme?"
"No, myönnän ettei se ole taika-uskoa, vaan liian arkaa omaa tuntoa."
"Severin, Severin, minä toivoisin, ettei sinun tarvitsisi tulla havaitsemaan, ettei omatunto ole koskaan liian arka."
Mari jätti tässä miehensä ja meni ilta-askareihinsa. Hänen mielensä ei kuitenkaan ollut keveä. Mutta talouden toimet saivat hänen kuitenkin hetkeksi unhottamaan raskaat tunteensa.
Severin ei myöskään ollut aivan tyytyväinen.
Mutta hän luuli kuitenkin täyttäneensä kaikki velvollisuudet omaa talouttansa kohtaan, kun hän oli jäykästi asettunut vaimonsa liiallista hellä-tuntoisuutta vastaan. Hän ei huomannut että se hänen puolestansa oli pelkkää itsekkäisyyttä.