"Miten tänne tulit, Taneli?" kysyi hän.
Silloin minä kerroin hänelle, miten olin ottanut vähän liikaa hovin herran luona ja miten minut heitettiin asumattomalle saarelle ja miten muuan kotka-lurjus lupasi auttaa minut suosta ja sen sijaan lensi kanssani kuuhun.
"Taneli", sanoi kuun ukko ja otti näpillisen nuuskaa, kun minä olin puhunut loppuun, "sinä et saa jäädä tänne."
"Hyvä herra", sanoin minä, "täällä en ole suinkaan omasta tahdostani, mutta mitenkäs pääsen takaisin?"
"Se jää sinun yksityisasiaksesi, Taneli", sanoi se; " minun asiani on sanoa sinulle, että sinä et saa jäädä tänne, lähde siis matkoihisi tuossa tuokiossa, muutoin heitän sinut alas."
"Minä en tee mitään pahaa", sanoin minä, "minä pidän vain kiinni viikatteesta näin."
"Niin, mutta juuri sitä et saa tehdä", sanoi hän.
"Saanko sitten kysyä", sanoin minä, "miten suuri perhe teillä on, koska ette voi antaa köyhälle matkustavaiselle yösijaa? Minä olen varma siitä, että vieraat eivät teitä vaivaa usein, sillä tänne on pitkä matka."
"Minä olen yksin, Taneli", sanoi hän, "mutta ole hyvä ja päästä irti viikate."
"Nöyrin kiitos", sanoin minä, "mutta teidän luvallanne minä en päästä irti, ja mitä enemmän te minua pyydätte, sitä lujemmasti minä pidän kiinni — sen minä teen."