KERIÄLÄIS-UKKO.
Pikku piltit
ain' on virmat, eikä tätä
kummastella. Sydän hyvä
heillä on — sen näen varmaan
alta kulmani mun harmaan.
ÄITI (ottaa puuroa padasta vatiin, kantaa pöytään).
Täss' on joulupuuro syödä,
sitten leikit voitte lyödä!
Vieraskin nyt juhlapöytää
lähestypä; siitä löytää
et voi kyllä monta palaa,
vähän puuroa ja kalaa.
KERJÄLÄIS-UKKO.
Kiitos sulle, emo oiva,
kurjan kulkurinkin hoiva.
Mutt' ei pyyssä monen jakaa.
Lapsiansa emo vakaa
toki vaalii ennen muita,
muistaa pienoisia suita.
Heille anna, sit' en soimaa;
min' oon vanha; rientää ajat —
jätän kohta maiset majat,
hyvä kun nyt lepään tässä.
ISÄ.
Missä oma itse ylin,
Siinä joulukaan ei lässä.
ÄITI.
Astu ääreen pöydän niukan,
Virvoitusta saanet hiukan.