(Hilpeyttä.)
ÄITI.
Nythän näät: ei kiellä kukaan.
KERJÄLÄIS-UKKO.
Kiitos, mutta ensin mukaan
haen pussini, min hankeen
heitin, kun mä luulin ankeen
mua kohtaavan nyt hetken,
eloni mi päättää retken,
varsinkin jos päähän saakka
pyrin selässäni taakka.
Ihminen näät viimeisenki
heittää, kun vain säilyy henki,
vaikk' ois paljakalla puulla.
(Lähtee.)
ÄITI.
Nytpä halajaisin kuulla
joululaulun; laulakaatte,
lapset, siis nyt herkin mielin,
iloiten ja kiitoskielin.
KAIKKI (laulavat).
Terve joulu jällehen,
vanha, aina uusi,
terve riemu lapsien,
kummun kukkakuusi.