Kiehu huttu makea,
joulupuuro sakea,
koska saavuttu jo on
joulujuhlaan jalohon.
Jouluksihan parastaan
kukin käypi hankkimaan,
parahani patahan
minäkin siis sirotan.
Kohta kotiin saapuen
lausuu joka lapsonen:
Ȁiti, ruokaa meille suo,
pöytään joulupuuro tuo,
hyvät piirakatkin, oi,
leipä, silava ja voi,
uunipaisti parahin,
kaunis joulukaljakin.»
Ehtyi maito, loppui voi,
uunipaistit — ah ja voi —
ne on lasten unta vaan
eikä totta päällä maan.
(Koputtelee vakan pohjaan.)
Leimahtele takkani,
jo on tyhjä vakkani;
puuro loppui — hukka vei,
mutta puuron tarvis ei.
ISÄ.
Syövy sukseen terva vaan,
kohta hiihdän maailmaan,
koti, kontu kauas jää,
missä lienee matkan pää?
Hiihdän halki päivän, yön
elon etsintään ja työn,
kunnes eteen aukeaa
toinen, viljavampi maa,
kauniimman mi kasvun tois,
sadon runsahamman sois.