LAPSET.
Äiti, äiti, leipää anna.
Joulupuuro pöytään kanna!
KERJÄLÄIS-UKKO.
Kuljin kylää suurta kohti,
sinne yöksi päästäkseni,
eksyin tieltä enkä vihdoin
tiennyt, minne polku meni.
Pian pimeni jo aivan,
luulin: Kohta matkan vaivan
sekä koko elon ankeen
päättää tuiskuun saan ja hankeen.
Helmastapa silloin salon
välkähtävän näin mä valon.
Joulutähtenä se mulle
tuikki, kertoi: »Vielä sulle
pelastus on tullut kerran.»
Tunsin ohjauksen Herran,
uutta voimaa sain, ja tulta
kohti ohjasin mä tieni —
tuli vastaan pirtti pieni.
Levähtää siis saanen vähän.
ÄITI.
Istu, vanhus, istu tähän.
Kerjäläis-ukko käy istumaan.
PIKKU-MIKKO.
Kova on jo nälkä mulla.