En käskyjä ma Herran tarvinne
Nyt muistutella sulle uudestaan;
Ne kyllä tunnet, vaikka hylkäsit.
Ehk' oma valtasi ja kunnias
Nyt suuremmasta arvost' ovat sulle,
Kuin Herran sana, salli kuitenkin
Mun kertoa, mit' Israelin Herra
Mun kanssani on puhunut tän' yönä.
Saul.
No, puhu.
Samuel.
Eikö ole näin? Kun halpa
Viel' arvos' oli itse nähdäksesi,
Sun Herra nosti Israelin pääksi,
Kansansa kuninkaaksi koroitti.
Ja silloin vakavalla mielellä
Kun kunnioitit Herran käskyä,
Hän henkens' antoi tulla päällesi
Ja salli töitä sankarein sun tehdä.
Niin Edomin, Moabin, Ammonin
Kuin Filistean kansat ja muut kaikki,
Jotk' ahdistivat Israelia,
Hän antoi miekkas' voittaa voimallaan.
Ja viimeiseksi täst' hän sun mennä
Ja hukuttaa kaikk' Amalekin maalta
Eik' kirotuiden karjojakaan säästä.
Miks' et nyt kuullut Jumalasi ääntä,
Vaan itses annoit saaliin puolehen?
Saul.
Jos uhratakseen kansa säästikin
Paraimmat lampahista kirotuista,
Ma Herran tahdon täytin kuitenkin,
Kun kuoletin kaikk' Amalekilaiset.
Vaan kuninkaansa jätin elohon
Ja hänen tänne vangittuna toin.
Hän aseheton, voimaton on mies,
Jok' Israelille ei vahingoksi
Voi tulla, jos hän hengissäkin on.
En kurjaa henkeä mä armon Herran
Hält' uhriksensa usko vaativan.
Jo kylliksi on Agag kuritettu,
Ja kurjuuttansa säälien mä hengen
Hänelle mitättömän lahjoitin.
Samuel.
Et tunne Israelin Jumalata,
Halaavan hänen enemmän jos luulet
Sun poltto-uhriasi lihavata,
Kuin että tarkoin Herran äänen kuulet.
Ja otollisemp' oinaan lihavuutta
On sydän, jon Hän löytää kuulevaksi.
Hän silt' ei kärsi vastahakoisuutta,
Jonk' asettanut toteuttajaksi
Hän tahtons' on. Kaikk' uhriteurastus,
Min jumalaton Herralle voi tehdä,
Vaan Herran silmissä on kauhistus,
Jot' ei Hän voi vihastumatta nähdä.
Jos käskyjäns' et tahdo totella,
Et Herraa taida oikein palvella.
Kun näytät Hälle vastahakoisuutta,
Niin silloin seuraat epäjumaluutta.
Jok' ei työns' ohjeit' ota Jumalalta,
Sen jumalana om' on mielivalta.
Kuink' ihmistaito onpi soennut,
Kun korjaamaan se Herran tuomioita
On tunteittensa jälkeen ruvennut,
Kuink' oikeuskaan siit' ei suinkaan voita,
Sen seliin työlläs äskeisellä näytit.
Ett' imeväist' et lasta säästänyt,
En moiti, siinä Herran tahdon täytit;
Vaan Agagin ett' olet päästänyt
Kourista kuolon, vääryys oli suuri,
Sill' Agag, ollen päämies Amalekin,
Myös oli kaikkein kärsimysten juuri,
Jotk' Amalek toi maalle Israelin,
Hän koston kaiken ansaits' ankaruuden,
Kun syyllisin hän oli syyllisistä;
Vaan pilkaksi teit Herran oikeuden,
Kun koston sijaan sulta säälimistä
Hän sai. Vaan vielä töistäs' laupeuden
Saat koston Amalekin jäännöksistä:
Näin Herran sana kuului mulle yöllä,
Ja sanansa hän aina täyttää työllä:
Tään kansan, joka Herran kunniaa
On pantu ilmi tuomaan ihmisille,
Pois pitää pakanat ne hukuttaa,
Jotk' esteen' ovat Herran päätöksille.
Ei kuolevaisen pidä tarttuman
Parannustöillään Herran tuomioon.
Hän kansan, jossa synnin karttuvan
Alati tietää, saattaa turmioon
Jo päätti iankaikkisuudesta. —
Kun Herran mieliksi et hallinnut,
Päämiehen kansalleen Hän uudesta
On sydämensä jälkeen valinnut.
Ei valtakuntas ole seisovainen,
Hän kruunuas' ei suo sun kauan kantaa,
Hän miehen, jok' on Hälle kuuliainen,
On etsinyt ja sille kruunun antaa.
Saul, murhehtien luotas' erkanen,
Ja mieleni käy aivan raskahaksi,
Kun nuoruutesi aikaa muistelen,
Kuink' olit Herrallesi rakkahaksi
Jo tullut silloin. Kuinka muuttuneeksi
Nään kohtamme nyt: perimisestään
Hän luovutti sun, kun sun suuttuneeksi
Hän käskyjänsä näki täyttämään.
Kun silmäsi loit korkeutta kohti,
Ne kruunus' ensin nähdä kerkesivät
Ja, mieltyin loistoon, joka siitä hohti,
Sielt' etsimästä Herraa herkesivät.
Ei tullut mielees' että kruunus' kulta,
Sen kantajalle jos ei Herra suo
Voimaansa, valkeuttaan, vaan on multa,
Mi kantajalleen vaivaa, tuskaa tuo.
Saul.