Mutta äkkiä salapoliisi herää mietteistään. Hänen ympärillään aaltoilee ihmisjoukko, joka tavallisesti tunkeilee laiturilla jonkun Florida-aluksen saapuessa — pesusienen pyytäjiä, satamajätkiä, kaupunkilaisia, syntyperältään enimmäkseen Kuubasta, matkailijoita, jotka viettävät pari troopillista päivää tuolla ihanalla troopillisella saarella, sikaritehtailijoita, polttaen välttämättömiä sikarejaan, kauniita, tummasilmäisiä Espanjalaisia tyttöjä eri sikaritehtaitten pakkausosastoilta, sekä tavallinen läjä neekereitä ja neekerisikiöitä, jotka täydentävät tämän kaupungin väestön, jossa on jos jonkin värisiä iholtaan — valkoisia, keltaisia, shokolaadinruskeita ja mustia, mutta enimmäkseen mustia.
Tästä joukosta kuuluu aivan salapoliisin takana muutamia sanoja, jotka panevat hänet säpsähtämään:
"Caspita! Don Balasco kietoelee mustekalakäsiään noitten kahden pienen Espanjaa vastaan juonittelijan ympäri!"
Thomas Duff Mastic on varma siitä, että ääni on toisen rautatievaunuissa olleen espanjalaisen. Hän ei kuitenkaan suoraapäätä käänny ympäri, vaan katselee välinpitämättömästi venettä, jota kaksi rotevaa jahdin kansimatroosia soutavat pois don Balascon viipottaessa jäähyväisiä nuorille anerikkalaisille ja huutaessa, että hän lähettää heidän matkatavaransa heidän jäljestään neljännestunnin kuluessa.
Mastic kääntyy nyt nopeaan ja näkee edessään mahtavakorvaisen
Espanjalaisen. Hänen vieressään seisoo hänen toverinsa rautatieltä.
Puoli minuuttia myöhemmin kiiruhtaa don Balasco kevein askelin jälleen
laiturille, sekoittuu väkijoukkoon ja aikoo nähtävästi ryhtyä nuoren
Vanstonen ja hänen sisarensa matkatavarain lähettämiseen.
Samassa menee tullisalapoliisi hänen luokseen ja sanoo: "Don Estrabon Balasco, luulen minä. Minut on raha-asiain toimituskunta määrännyt teidän luoksenne."
Vaikka tämä ilmoitus tehdään puoliääneen, näyttää se sikaritehtailijaan vaikuttavan sähköiskun tavoin. Hän kalpenee ja kuiskaa: "Ymmärrän, mutta älkää puhutelko minua julkisesti — se voi koskea henkeäni. Tulkaa kotiini luokseni kaikessa hiljaisuudessa kahdeksan aikaan illalla."
Vastausta odottamatta rientää señor Balasco taas laivaan ja alkaa innokkaasti kysellä perämieheltä, eikö hän saisi nuorien amerikkalaisten matkatavaroita heti maalle viedyiksi.
Salapoliisi katsoo hänen jälkeensä ja ajattelee: "Tulimaista, sepäs oli odottamatonta! Tuo herrasmies on petturi kuubalaisia kohtaan ja pelkää henkeänsä. Senpä tähden minut onkin määrätty hänen luoksensa." Sitten repii hän äkkiä tukkaansa seuraavan arvoituksen johtuessa hänen mieleensä: "Mitä tuhatta tuolla suorasuisella amerikkalaisella pojalla ja hänen sievällä pikku sisarellaan on tekemistä Espanjaa vastaan suunnattujen salahankkeitten kanssa?"
Toinen luku.