"Oo, se on kokonaista neljäkymmentä jalkaa pitkä", vastaa Balasco. "Tahdotteko väkeäni?" Hän tekee tämän kysymyksen hiukan huolestuksissaan, sillä hän pelkää hänen koneenkäyttäjänsä mustan ihonvärin osoittautuvan voittamaksi esteeksi.
"Kyllä, lähettäkää heidät illalla laivaan. He voivat kyllä kelvata pariksi päivää", sanoo Thomas ja lisää: "Minun hiilipoksini ovat täynnä. Voisin ajaa täältä Bermudaan käymättä missään satamassa."
"Hyviä hiiliä?" kysyy Estrabon.
"Kaikkein parhaita. Mr Vanstone pitää nopeasta kulusta, eikä voida sopivatta polttoaineetta saavuttaa mitään nopeutta."
"Hyvä. Olen takaisin kello kuusi." Ja järjestettyään muutamia pienempiä erityisseikkoja, menee espanjalainen taas purteensa, ja Figaro höyryää matkoihinsa, tervehtien muutamia mr Vanstonen puutarhassa olevia naisia ja herroja kimeällä vihellyksellä, kohteliaisuus, johon naiset vastaavat viipottamalla ja herrat huutamalla: "Onnellista matkaa ja tervetullut pian takaisin!"
Ja venheen kiitäessä aaltojen yli Key Westiä kohden, laulaa sen omistaja yhä laulukertoa: "Lippu ei suojellut! — Lippu ei suojellut!"
Viidestoista luku.
Huviretki.
Kello on nyt yksitoista edeltä puolenpäivän.
Täydellä koneella ajaen saapuu höyrypursi saarikaupunkiin noin puolessakolmatta tunnissa.