"Luullakseni", vastaa Severance, joka nyt kiiruhtaa ottamaan kultasensa huostaansa: sillä Indra on tullut portaita alas sisaren vanavedessä. Hän näyttää sangen suloiselta puettuna keveimpään musliinipukuun ja ilmakkaimpaan vyöhyeesen. Hänet nähdessään salamoivat Balascon silmät, ja hän ajattelee riemastuneena: "Se on hänen hääpukunsa!"
Mrs Ormiston, joka on sangen soman näköinen merimiespuvussa ja pikkunen merimieshattu päässä, tulee nyt myös lisäksi, ja hän ja miss Vanstone menevät ulos verannalle mr Severancen ja Rexin kanssa.
Espanjalainen aikoo seurata heitä, mutta äkkiä säpsähtää hän ja mutisee: "Suokaa silmänräpäykseksi anteeksi!" ja hyökkää portaita ylös.
Huoneessansa ottaa hän piirongin laatikosta kiiruusti morfiiniliuospullon ja pikku ruiskun esiin, sanoen itsekseen: "Läheltä piti, että unohdin tämän!"
Niin kiiruhtaa hän alas taas ja on juuri ulos menemäisillään, kun pieni käsi rukoilevasti laskeutuu hänen käsivarrellensa ja Gertien pehmyt ääni kuiskaa: "Luuletteko voivanne olla luutnantti Ramonia vailla? Saatte liian monta herraa Lentokalaan harvoille naisille. Tervehtikää häntä, että minä pyydän häntä syömään päivällisen täällä kotona."
"Olen viepä tervehdyksenne", vastaa Estrabon kevyt empiminen äänessä.
"Siitä tulee hauska", sanoo nuori tyttö. "Mr Vortex, isä ja Ramon ja miss Rivers, Flora ja minä tulemme saamaan yhtä hupaisen päivällisen kuin tekin jahdissa."
"Toivotan teille mieluista iltaa!" Näin sanoen kumartaa espanjalainen kohteliaasti ja menee toisten luo ulos, missä miss Vanstone on selittänyt Severancelle ja leskelle, että Gertien pukuhommat ovat hyvin vakava asia. "Annoin hänelle kaikki pukuni, joita vailla voin olla", huomauttaa Indra, "ja hän on käyttänyt pukua toisensa jälkeen tuhlaavasti kuni…"
"Kuni tyttö, jolla ensi kerran on pitkä puku", nauraa mrs Ormiston.
"Niin, jos lainaisin hänelle useampia, saisin pian itse kulkea Gertien lyhyissä hameissa", vastaa miss Vanstone kauniisti punastuen.