Mastic katsoo sen jälkeen ja ajattelee: "Suunnasta päättäen on se menossa Key Westiin. Jos se sen tekee, tavotan sen siellä. Kaikissa tapauksissa pitää sen palata Smaragdisaareen, ja ensi yönä ovat aseet käsissäni, espanjalainen on puijannut minut, jos se, mitä miss Gertie sanoo, on totta, ja jos itkusta punaiset silmät todistavat jotain, niin uskoo tyttö itse kertomuksensa. Mutta mikä syy olisi Balascolla ollut?" Hän repii korvallistansa ja ajattelee: "Tahdon olla kirottu, jos sen käsitän! Ei ole epäilystäkään siitä, että Estrabon on espanjalainen vakooja, mutta minkä tähden saatanan nimessä hän ei sitte halua, että minä ottaisin aseet takavarikkoon?" Jota enemmän hän sitä tuumii, sitä vähemmän hän sitä tajuaa, ja sitä enemmän hän espanjalaiseen suuttuu.
Niin keksii hän sukkelan keinon ja mutisee: "Tulimaista, kyllä minäkin hänet puijaan! Olen olevinani, kuin en tietäisi hänen tietävän, että aseet ovat laivassa. Minä hänet uutisella yllätän ja katson, minkä värin hänen kasvonsa saavat."
Höyrypursi pysyy siis Lentokalan vanavedessä ja suuntaa sekin kulkunsa länteenpäin, vaikka nyt on jo niin pimeä, ettei Mastic voisi enää jahtia eroittaa, jolleivät sen lyhdyt näkyisi.
Pleasurejahti jatkaa sillä välin hilpeästi risteilyänsä viileyttä etsimään, ja niin pian kuin he tulevat pois saarien suojasta, alkaakin sen kannella oleva iloinen seurue tuntea viileitä, virkistäviä ja tuoksuavia tuulahduksia.
"Ihana ilta!" sanoo Amy Ormiston Jack Blackeleylle.
"On, mutta en kadehdi niitä, jotka pysyivät kotona. Heillä on kyllä jotakuinkin kuuma, sill'aikaa kun täällä on juuri parahiksi viileätä, jotta ruokahalu tulee." Ja korottaen äänensä, huutaa hän: "Estrabon, te olette huviretken ylikokki. Eikö päivällinen ole pian näkyvissä?"
"Kaikki aikanaan, kärsimätön ystäväni", vastaa espanjalainen. "Pian saamme erinomaisen hyvän aterian, ja sitten sekoitan muutamia erinomaisia sampanjagroggejani teille."
"Niin, olisittepa kuulleet señor Vanstunen veisaavan niiden kiitosta", virkkaa Ramon. "Te olitte sekoittaneet hänelle yhden Key Westissä ja hän ei ollut unohtanut, miltä se maistui. Minä muistan ne myös kolme vuotta sitten."
Severance, joka on istunut kannen toisella puolen ja kuiskinut morsiamensa kanssa, virkkaa nyt äkkiä: "Ken puhui sampanjagroggeista? Antakaa meidän saada nyt vähän päivällistä odottaessamme!"
"Tekisin mielelläni teille mieliksi", nauraa Estrabon, "mutta en saata alentaa sampanjagroggejani ruokaryypyiksi. Sitä paitsi luulen teidän olevan nälkäisiä ilman sitäkin."