"Yhdysvallat!" nauraa Balasco. "Suojeliko tuo lippu keuhkotautista poikaa, joka yankee-skuunertissa ammuttiin viisikolmatta vuotta sitten?" Hän viittaa ivallisesti Amerikan lippua, joka liehuu maston huipusta, ja jatkaa: "Se on lippu, jota Espanja vihaa, — niin, halveksii. Kysykää maanmiehiltänne, jotka on otettu vangiksi ja tapettu, — kahdeltaneljättä Virginiuksessa olleelta. Toverin miehistöltä ja matkustajilta, sotakirjeenvaihtajilta, joittenka passit on revitty heidän kasvojensa edessä rikki, samalla kun he hakattiin kuoliaaksi tuolla olevilla kentillä!" Hän osoittaa kädenliikkeellä rantaa kohden. "Kysykää jokaiselta, jonka kuolemaa Espanja todellakin on tahtonut, onko tuo lippu suojellut heitä, muutoin kuin konsulienne läsnäollessa, eikä aina edes silloinkaan."
"Niin, tiedän", huokaa tyttö. "Mutta kumminkaan en ymmärrä…"
"Minä näytän teille enemmän'"
Mutta Indra ei kuule Balascoa, vaan huutaa hartaasti: "Kapteeni Thomas!
Kapteeni Thomas! Olkaa hyvä ja tulkaa tänne."
"Thomas ei kuule enemmän kuin muutkaan. Hän on tuolla ohjaushytissä. Näettekö hänet? — Nukkuvana… opiumin nukuttamana! Katsokaa keulan puoleen! Tämä alus on nyt ampumakalulla varustettu."
Ja kun Indra silmää keulaan, huomaa hän pikaa-ampuvan kanuunan, josta
Severance on puhunut, ja joka on viety kannelle, ja hän mutisee:
"En ymmärrä…"
"Pankaa merkille, että olemme aito sissi aivan kuin Toveri", nauraa Espanjalainen. "Te tiedätte, mitä sen väestölle ja matkustajille tapahtui? Mutta tästä tulee vielä pahempaa!"
"Pahempaa! Mitä tarkoitatte?"
"Tarkoitan, että verilöyly tulee tapahtumaan samassa. Ei mikään espanjalainen upseeri enää ota sissimiehistöä elävänä."
Tytön huulet vaalenevat, mutta hän huutaa kiivaasti: "Tämähän ei ole mikään sissi! Meidän hallituksellemme ilmoitettaisiin siitä ja se kostaisi!"