"Ennätämme sangen hyvin. Espanjalainen alus ei voi olla täällä puoleentoista tuntiin", vastaa Estrabon tyynesti. "Savu on vielä tuolla puolen Cabanasin; sen on täytynyt tulla Murielista. Meillä on hyvää aikaa hääksi, kultaseni, kyyhkyseni!" Ja hän tahtoo suudella häntä.
Mutta Indra repii itsensä hänestä ylenluonnollisella voimalla ja oihkii: "Ei vielä! Ei vielä!" Sitten sanoo hän käskevästi. "En ole unohtanut häntä — miestä, jota rakastan", ja juoksee sohvalla makaavan tiedottoman vartalon luokse, ottaa sen käden ja nyyhkii: "Billyni, en voi luopua sinusta!" Samassa kohtaa hän Estrabonin silmäyksen, ja kamala epäluulo herää hänessä. Onko hänen uhrauksensa todellakin pelastava ne, joitten tähden hän lahjoittaa itsensä? Hän puhkeaa sanoiksi käheästi: "Jos minä pidän puheeni, niin pitäkää tekin — älkää antako hiuskarvaakaan liikuttaa ystävieni päästä! Kuulkaa — ei hiuskarvaakaan!"
Kumma pelon varjo on näet laimentanut riemastuksen Balascon kasvoilla. Kun hän näkee Severancen herkulesmaisen vartalon, tietää hän, että tämä mies ei anna hänen elää nauttimassa onnea, jonka hän on viekkaudellansa voittanut, ja hän ajattelee: "Vihkimisen toimitettua tuolla pikku kappelissa, emme palaa alukseen, vaan kuljemme samassa Havannaan. Hän on jo oleva Cabanasissa silloin, kuin verilöyly alkaa — eikä hän saa tietää mitään!"
Indra, joka huomaa hänen epäilynsä, kuiskaa uhkaavin katsein: "Nämät henget kädestäni — muuten ette sitä saa!"
"Minä… minä lupaan."
"Vannokaa se!"
"Minä vannon sen — jos sinä lupaat tulla todelliseksi ja uskolliseksi vaimokseni. Kotini haltijattareksi, lapsieni äidiksi, minun vaimokseni sanan täydessä merkityksessä!"
"Oo, Jumala;" värisee hänen uhrinsa, väännellen käsiään kuunnellessaan tätä kotoisen onnekkuuden kuvausta.
"Ahaa! Sinä et sitä tarkoittanutkaan. Olisi tullut viekkaus viekkautta vastaan! Miten olisikaan, ei Balasco paralle olisikaan tullut mitään kuherruskuukautta. No, käyköön sitten tahtosi mukaan!" Hän kääntyy pois ja sanoo, kädellä varjostaen silmiään ja itäänpäin osottaen: "Niin nopeasti kun tuo tykkivene kulkee!"
Pian on Indra tottelevainen taas ja ja pyytää ja rukoilee sanoen: "Minä tulen vaimoksenne!"