"Kuubassa", vastaa espanjalainen, "ja te tulette morsiusneidiksi. Paras mrs Ormiston, tässä on tuleva vaimoni. Miss Vanstone on luvannut kymmenen minuutin kuluessa tulla omakseni."
"Kymmenen minuutin kuluessako?" kirkuu leski, hetkiseksi tuimistuneena.
Hän olisi itse tahtonut mennä Balascon kanssa naimisiin.
Sitten katsoo hän Indraa ja peljästyy, sillä hän näkee kuoleman. Ja kun asia on hänelle lyhyesti selitetty, alkaa hän kirkua ja meluta, lankee polvilleen ja vannottaa rajusti don Estrabonia viemään hänet pois täältä, samalla nyyhkien: "Kuolen, jos pidätätte minua täällä… tykkivenhe..! Tykkivenhe, joka tulee meitä murhaamaan! Indra, rupea hänelle, ennenkuin on liian myöhästä!"
Tämän nähdessään sanoo tyttö katkerasti, samalla kun hän sivelee tukkaansa, jota hän hajamielisen näköisenä on panemaisillaan järjestykseen: "Älkää peljätkö: mrs Ormiston, minä olen maksanut lunnaat niin teistä kuin muistakin."
"Jumala siunatkoon sinua, rakas, uljas olento!" huutaa leski ja lisää: "Don Balasco on kaunis mies, ja kun kyllästyt, on olemassa jotain, jota avioeroksi kutsutaan."
Mutta don Estrabon sanoo karskisti: "Ei mitään avioeroa, ennenkun kuherruskuukauden jälkeen", ja katsoo tulevaa morsiatansa, siksi kunnes tämän punastus käy niin tuskalliseksi, että tämän pitää laskea päänsä.
"Mutta mitähän luulette noiden herrojen tulevan sanomaan, kun he heräävät, te ilkeä Balasco?" kysyy hymyillen mrs Ormiston, jonka pelko on tehnyt hieman sekavaksi.
"He eivät tule heräämään. Minä annan heille kymmenen tuntia unta lisää. Luuletteko, että antaisin noiden vahvojen, raakojen miesten herätä ja katsoa, mitä olen tehnyt, ja ehkä antaa Estrabon parka kaloille ruuaksi?" nauraa espanjalainen riemuiten. "Oo, eipä, morfiiniruiskutus lisää. He tulevat nukkumaan vielä, kun saavumme Dry Tortugasiin, missä aijon panna heidät maihin — kapteenin, miehistön ja kaikki paitsi oman väkeni. Niin sitten häämatka Floridasaaristossa ja sitten kotiin pyytämään isän siunausta. Me olemme kumpikin rikkaita ja avioliitto on kaikin puolin hyvä ja sopiva. Sinä tulet onnelliseksi, rakas Indra! Sinä saat miehen, joka rakastaa sinua niin suuresti, että antautuu vihallesikin alttiiksi voittaaksensa sinut."
Ja hän silmää kaunista olentoa, joka vapisevin käsin koettaa kiinnittää hattua päähänsä. Epätoivossaan on tämä vielä hurmaavampi, kuin edellisenä päivänä iloissaan. Hänen silmänsä kimeltelevät kyyneleiden läpi ylenluonnollisella loistolla, ja jokaista hänen hienon vartalonsa liikettä leimaa eeterinen sulo kuin paratiisista karkoitetun parin.
"Juan! Pablo!" huutaa Balasco. "Hypätkää veneeseen! Morsian tulee." Ja jonkinlaisella rajulla voitonriemulla alkaa hän laulaa häämarssia.