"All right, kapteeni", vastaa salapoliisi. "Te tunnette minut. Herätkää vähitellen, niin kerron teille kaikkityyni."
Sen tekee hän, ja kun Thomas on päässyt täyteen tajuunsa, kiroilee hän sydämen pohjasta Estrabonia. Niin menee hän ruorirattaalle sanoen: "Tänne ruori! Mene alas hiiliä luomaan. Sano koneenkäyttäjälle, että jollei hän tee velvollisuuttansa, niin ammun hänet täältä ylhäältä. Te taas, mr Mastic, tekisitte parhaiten, jos menisitte alas ja tyynnyttäisitte naiset ja toisitte ne taas tänne kannelle. Espanjalaiset ovat lakanneet ampumasta nyt, mutta…" Hän purskahtaa nauruun. "Te ette juuri näytä vierailukunnossa olevan."
Mastic, joka ensin oli kokonaan jauhottunut valkoiseksi murtautuessaan vankeudestaan, ja sitte puuteroitunut hiilentomusta työskennellessään alhaalla konehuoneessa, muodostaa sellaisen taulun valkoista ja mustaa, että sitä ei jokainen ivapiirustaja kykenisikään kuvaamaan.
"Niin, enkö ole hieno?" nauraa salapoliisi katsahtaen peiliin. "Katsokaas, lurjusnulikan ja minun oli pakko hakkailtua ulos hytistä, — on onni, että poika on niin ovela veistä käyttämään. Ei kauvan viipynyt, ennenkun hän oli tehnyt reijän oven paneeliin ja sitten täytyi meidän leikata halki jokikinen jauhosäkki ja puistaa jauho ulos, sillä emme voineet niitä siirtää emmekä saada käsiämme kylliksi pitkälti ulos nostaaksemme ne syrjään. Sekä teidän ja perämiehen kajuutta, että ruokavarastonne näyttävät, kuin jokin hirmumyrsky olisi ne jauhomakasiinin kanssa sekoittanut."
"No, sitä ei voi auttaa", sanoo kapteeni karskisti. "Tuokaa naiset kannelle ja koettakaa herättää joitakin noista laiskureista väestömiehistä. Ottakaa vettä ja heittäkää niskaan. Se on paras tehdä ensiksi, — se on tärkeintä."
Mastic kiiruhtaa sanaa seuraamaan. Häntä avustaa nulikka, niin paljon kuin lämmittäjävelvollisuuksistansa joutaa. Muutamat vesiämpärit herättävät Lentokalan väestön tajuntaan. Sandy, koneenkäyttäjä, herätetään konehuoneessa. Molemmat matruusit ja lämmittäjät rupeavat huomaamaan, että heillä on muutakin tekemistä kuin nukkumista, sillä kapteeni huutaa heille: "Laiskurit! Unikeot!" ja antaa heille joitakuita muita sattuvia nimityksiä heidän itsepäisestä uneliaisuudestansa.
Espanjalaiset tykkiveneet ovat luopuneet takaa-ajosta ja kadonneet taivaanrannalle. Mrs Ormiston tulee nyt kannelle, sanoen: "Miss Vanstone viipyy vielä hetkisen alhaalla", ja puhkeaa sitten sanomaan ikäänkuin peljästyksissään: "Kah, joko te vihdoinkin olette valveilla!"
Herrat ruokasalissa on näet temmattu morfiinin vallasta ja vielä kuni horroksissa kuulleet salapoliisin kertomuksen. Vähitellen selkenevät heidän käsitteensä, ja Blackeley huomauttaa yht'äkkiä: "Niin, nyt muistan. Minä olin varmaankin puoliksi hereillä, kun tuo kirottu roisto tuli pistämään morfiiniruiskullansa." Hän käärii ylös paidanhihansa ja löytää pienen haavan, toiset samoin, ja se selittää asian, josta Masticillla ei ollut selkoa.
"Siksi se oli, kun nukuimme niin kauvan. Se myrkynsekoittaja antoi meille kaksinkertaisen annoksen", sanoo Rex närkästyneenä ja lisää: "Herra Jumala, miten minulla on nälkä! Toivoakseni ei tuo viheliäinen espanjalainen ole tappanut kokkia."
Tässä keskeyttää Severance äkkiä: "Te sanotte hänen tehneen tämän pakoittaakseen Indran menemään hänen kanssaan naimisiin."