Mutta vene jatkaa kulkuaan, ja pullistellen kultakutriaan kääntyy tyttö häneenpäin ja hymyilee. Hän jättää lurjusnulikan itkemään iloisen kiitollisuuden kyyneliä ja tuijottamaan kahdenkymmenen dollarin seteliin, joka tuntuu tästä melkein Rotschildin rikkaudelta, ja jonka tämä on eräänä päivänä maksava takaisin suuremman koron kanssa, kuin Schylock koskaan uneksi — eräänä päivänä, jolloin toivo oli jättänyt nämät sinisilmät, ja epätoivo astunut sen sijaan, ja tämä kaunis maa tuntui helvetin henkien asumalta.
"Siitä hinnasta, lurjusnulikka, olisin minäkin antanut itseäni löylyttää. Mutta koska se loukkaa hänen tunteitaan, niin lupaan olla sinua lyömättä tällä purjehdusmatkalla, jos vaan käyttäydyt jotakuinkin mukiinmenevästi", sanoo Pete häpeilevällä, ystävällisellä äänellä. Sitten kääntyy hän Masticin puoleen ja kysyy: "Arvelen, että menet tervehtimään hänen armoaan kello yhdentoista aikaan?"
"Luulenpa sen!" vastaa salapoliisi. "Sekä siksi, että se on velvollisuuteni, että sentähden, että hän on kaunein tytöntynkä, minkä milloinkaan olen nähnyt."
Sitten rupeaa hän ihmettelemään, onko ukko Vanstonella todellakin sissimatkueen varustamispuuhia, ja mitä tällä nuorella, sorealla, viehättävällä tytöllä on tekemistä semmoisten asiain kanssa.
Mutta kun on kysymys nuorista herroista, saattavat joskus soreat ja viehättävät impysetkin sekaantua kummallisiin metkuihin.
Neljäs luku.
Haavoitettu kuubalainen.
Mutta mitkä salapoliisin yksityiset ajatukset tehtävästä vieraissakäynnistä ovatkaan, on hän selvästi päättänyt tehdä hyvän vaikutuksen nuoreen naiseen, joka hänet on sinne kutsunut.
Alhaalla Sisiliskon kapyysissa puistaa Mastic vuosisatain tomun vaatteistaan ja koettaa ajaa parran niistä osista kasvojaan, joita ei komista hänen muhkeat kokopartansa ja viiksensä. Sitten kaivelee hän kapsäkkiään, jonka hän on tuonut mukanaan Tampasta, ja ryhtyy niin laajoihin vaatetuspuuhiin, että lurjusnulikka ylhäällä kannella saa aihetta pilkallisiin huomautuksiin.
"Tulimaista, Pete!" huutaa hän virnistellen katsellessaan alas Masticin valmistuksia. "Tulimaista, uskotteko, että tullikamari ottaa päällensä tärkkipaidan ja punapilkkuisen kaulahuivin. Ja nyt kiitoksia paljon — nyt panee hän uniformulakinkin päähänsä!"