"Onpa niinkin", vastaa Pete, "Goliah on minua runsaasti kestittänyt.
Olen aivan täpötäysi."
Seuraavana silmänräpäyksenä kiitää vene pois, kummankin nuoren tytön huiskutusten tervehtimänä.
"Ajatteles, kuinka viehättävää!" puhkeaa Gertie innostuneena sanomaan. "Don Balasco, tuo romantillinen kuubalainen isänmaanystävä, tulee tänne Ramon Varonaa, kuubalaista sankaria, tervehtimään." Lapsen tavoin huolettomasti naurellen lisää hän: "Toinen minulle, toinen sinulle!" mutta ei tiedä, kuinka totta hän ennustaa.
"Älä puhu niin paljon tyhmyyksiä, Gertie", sanoo vanhempi sisar ankarasti ja menee takaisin huvilaan.
Verannalla silmää Indra taas pohjoiseenpäin ja surullinen ilme lennähtää hänen kauniille kasvoilleen ja hän mutisee: "Minulla oli onni kädessäni — eikö siinä ollut kyllin?"
"Oo, tiedänpä, mitä ajattelet", kuiskaa Gertie, joka on juossut portaita ylös hänen jäljessään. "Kun katsot tuolle suunnalle, ajattelet Billyämme. Mutta sinä… sinähän itket, Indra!"
"Loruja!" sanoo miss Vanstone terävästi. "Älä nyt ole hupakko, Gertie, muuten et saakaan hoitaa minun potilastani enään."
"Sinun potilastasi!" kirkasee tyttö. "Enköhän minä ole tänään antanut lääkkeitä neljä kertaa useammin kuin sinä? Minä en perusta siitä, että sinä olit se, joka hänet Golfvirrasta kalastit. Minun potilaani on hän kaikissa tapauksissa!"
Seuraavana aamuna silmäilee miss Indra Vanstone, aukaistuaan kauniissa huoneessaan akkunanvarjostimet, samaa tyyntä vettä. "Skuunertti on kadonnut näkyvistä", sanoo hän itsekseen. "Aattelen, että mr Mastic näihin aikoihin on Key Westissä, ja huomenna tai ylihuomenna voimme odottaa don Balascoa." Mutta sitten lisää hän huolimattomasti: "Ehkäpä mr Mastic ei viekään sanaa, taikkapa kuubalaisella on liian paljon tekemistä. No niin, minulle se on oikeastaan samantekevä."
Ehkäpä miss Vanstone ei olisi niin välinpitämätön, jos hän voisi kuulla keskustelua, jota samana kauniina kevätaamuna pidetään herran luona, josta hän puhuu, Key Westissä kolmekymmentä peninkulmaa sieltä.