Nopeasti kuin salama on salapoliisi kääntänyt huomionsa nuoruudesta ja kauneudesta pariin niin ruokottomia lurjuksia kuin hän koskaan on nähnyt, näöltään hyvin Espanjalaisia, likaisia, sipulilta haisevia ja olennoltaan jotensakin maantierosvon tapaisia.
Ammattimaisella vaistolla tarkastelee hän heitä pikaisesti, etsien jotakin huomattavaa tuntomerkkiä, ei heidän ulkonäössään kokonaan, sillä se johtaa usein kummallisiin erehdyksiin, vaan jotain erityistä merkkiä, josta hän heidät vastakin tuntisi.
Ensimäisessä ei Mastic löydä mitään sellaista tuntemismerkkiä, kun tämä kulkee hänen ohitsensa vaunuista ulos, mutta toisella, joka on pitempi ja rakenteeltaan tavattoman voimakas, on onneksi, mitä hän haluaa. Tämän oikea korva on paljoa suurempi kuin vasen ja törröttää päästä suurena punaisena, kiiltävänä ja ryppyisenä. Mutisten: "tuon espanjalaisen paisuneen korvan tunnen milloin tahansa", kokoaa Mastic siis matkatavaransa, joita ei ole paljon, ja seuraa heidän jäljessään vaunuista ulos.
Junasillalla huomaa hän, että amerikkalainen poika ja tyttö ovat kadonneet — he ovat luultavasti suoraan menneet laivaan.
Molemmat miehet, jotka ovat vetäneet hänen huomionsa puoleensa, kuiskivat espanjaksi keskenään, ja kun Mastic ei ole kylläksi perehtynyt tähän kieleen ymmärtääkseen sitä sivusta kuullen, menee hän verkalleen laivaan. Siellä odottaa hän, kunnes molemmat Espanjalaisetkin tulevat maaporrasta myöten, ja huomaa silloin, että niilläkin on piljetit Key Westiin, ja että tuo omituisella korvalla varustettu kutsuu toista Pabloksi ja itse nimeltään on Juan.
Kello on nyt kymmenen illalla; irroitettuaan kiinnitysköytensä höyryää matkustajalaiva Tampalahdelmaa pitkin ja ulos aavalle Meksikonlahdelle; niin kääntyy se etelään päin ja suuntaa kulkunsa suoraan Key Westiin pitkin pitkää Floridan rannikkoa koralliriuttoineen, luotoineen ja pikku saarineen.
Varmana, ettei mitään tärkeää voi tapahtua yön kuluessa menee salapoliisi hyttiinsä ja herää aamulla ulkona kesäisen sileällä merellä, tyynellä kuin sisäjärven vesi, ja jonka ainoat väreet syntyvät nopeasti kiitävän Olivetten pyörivien propellien vaikutuksesta.
Aamiaisella laittaa mr Mastic, että hän saa paikan amerikkalaisen pojan ja tytön vieressä, mutta hän ei saa heidän keskustelustaan mitään enempiä tietoja, kuin mitä oli saanut jo edellisenä iltana, paitsi että heidän isällään on, lukuunottamatta joitakuita pikku purjeveneitä, myöskin suuri höyry huvijahti.
"Onpa oikein hävytöntä", nurisee poika, "että Indran piti päistikkaa saada 'Lentokala' tuolle huviretkelle Palm Beachiin, juuri kun me tulemme kotiin. Eikö hän saanut kyllikseen seuraelämästä New Yorkissa viime talvena?"
"Kyllä tiedän, miksi hän tahtoisi mennä sinne", nauraa Gertrud: "meidän
Billymme on kait Poncianassa hotellissa."