"Minä pötkin pakoon, mutta jäljissäni oli vähintäin sata ryöväriä, jotka olivat viidakossa olleet piilossa. Heitin pois pyssyn, juoksin henkeni kaupalla viidakon läpi ja piilottausin läähättäen muutaman mangrovepensaan juurella olevaan liejuun heidän etsiessänsä minua.
"Vihdoin keksivät he minut.
"Muuan herra, joka näkyi olevan jonkinlainen päällikkö, heristi minulle nyrkkiparia ja sanoi murteisella englanninkielellä: 'Tulkaa ulos sieltä! — Antakaa olla meitä ampumatta, muuten ammun pistoolillani teitä.'
"'Älä säikäytä raukkaa kuoliaaksi', sanoi nauraen toinen hyvällä englanninkielellä. 'Hän ei näytä tullivirkamieheltä taikka espanjalaiselta vakoilijalta. Hän on vaan siivo urheilija, joka on tervehtinyt Pat Mc Guirea ja Sanchez Esterdilloa muutamilla kurppahauleilla.'
"Niin ympäröi minut kauhea ryövärijoukkue, oikeita italialaisia Fra Diavolo-roistoja. Useimmat heistä polttelivat sikaria, mutta kellään ei ollut pyssyn alkuakaan. Ylipäällikkö tuli luokseni ja sanoi moitteettomalla englanninkielellä: 'Luulenpa, että minulla on ollut huvi kohdata teidät Ponce de Leonissa, mr Vortex.'
"'Onpa niinkin, hitto soikoon — nyt muistan teidät; teidän nimenne on
Alvarez', sanoin. 'Teitähän salapoliisit vainosivat S:t Augustinessa.'
"'Uskallanko kysyä, mitä te täällä saarella teette?' sanoi hän.
"'Tietysti — minä metsästän kurppia.'
"'Olipa se paha onni', sanoi hän, 'että se johtui mieleenne juuri tänään. Meidän ehkä on pakko pidättää teitä täällä muutamia tunteja, señor Vortex.'
"'Tuhat tulimaista!' sanoin. 'Mitä Vanstonelaiset sanovat? Ei käy päihinsä, että lyön laimin heidän tanssijaisensa tänä iltana. Ja mitä nuoret naiset ajattelevat, jollei heidän veljensä tule takaisin?'