IX
Yöllinen hyökkäys.
— Oletpa sinä käyttäytynyt hullusti, Bryant, — puheli Bee käydessään jälleen minua katsomassa. — Mutta vielä sinulla on aikaa miettiä. Joku vaikutusvaltainen henkilö kantaa sinulle kaunaa. Herran nimessä, tottele neuvoani; tarkoitan parastasi!
— En, minä en millään ehdolla taistele rajan tällä puolella.
— No, mitä kylvät, sitä saat niittää, — sanoi hän, puristi kättäni ja läksi.
Minut muutettiin jälleen ummehtuneeseen ja kuumaan yläkertaan, minulta otettiin siviilipukuni ja rahani ja minun täytyi pukeutua vanginasuun; aterianani oli ohrapuuro, ja minä aloin tuntea kohtaloni katkeran toivottomuuden.
Seuraavana aamuna minut pantiin parin kolmen siviililakia vastaan rumia rikoksia tehneen lurjuksen sekä muutamien neekerien keralla työskentelemään Morris-saaren linnoitushommissa; saarta puolusti silloin Wagner-patteri.
Mennessämme hinaajaan — parilla nurjimmalla oli käsiraudat — todistivat kaupunginasukkaiden halveksivat katseet, että he pitivät minua halpamaisena pahantekijänä, ja sama oli vartioidenkin laita. Minä häpesin myöskin, sillä ei ole helppoa näyttää sankarimaiselta rangaistusvangin puvussa.
Morris-saari on noin kolmen peninkulman pituinen ja ulottuu Greig-patterista pohjoisessa siihen etelässä olevaan salmeen, joka eroittaa saaren Folly-saaresta. Tämä salmi on leveä ja syvä, eikä sen yli saata kahlata; — hyökkäys saattaa tapahtua ainoastaan aluksissa laivakanuunien turvissa. Saari on leveimmältä kohdaltaan peninkulman levyinen, mutta länsipuoli on soinen ja joukkojen kuljettavaksi kelpaamaton. Meren puolella leviää muutamia neljän- ja viidenkymmenen jalan korkuisia särkkiä — valkoista, terävää hiekkaa, jotka viidakko osittain peittääV Folly-saari on Morris-saaren kaltainen.
Meidän piti luoda vallituksia saaren eteläpuolella, polttavassa auringonpaahteessa. Kaikeksi onneksi kylmät yöt tuottivat jotakin lievitystä. Mutta kesän pitemmälle mennessä yötkin tulivat kuumiksi, ja me olimme siitä päivästä alkaen, jona nousimme maihin, lakkaamattomassa orjuudessa — päivisin kannoimme hiekkasäkkejä ja öisin tappelimme hietakärpästen kanssa, koettaen turhaan hakea itsellemme unesta unhoitusta. Olomme kävi ajan pitkään kauhistavan yksitoikkoiseksi.