— Kuule nyt, Caucus, — vastasin minä, — ei maksa vaivaa puhella noin tahi käyttäytyä tuolla tavalla (neekerillä oli airo uhkaavana koholla). Minä aion jokea ylös tavatakseni Laura Peytonin, ja sinä seuraat mukana.
— En koskaan!
Ojensin revolverin hänen päätään kohti.
— Ettehän toki aikone surmata minua?
— En, jos teet kuten sanon; mutta jos juonittelet, niin ammu sinut.
Nyt vene oli jo ehtinyt melkein linnakkeen kohdalle.
— Jos tahdot nousta veneestä, saatat tehdä sen vähän kauempana joella. Nyt on liian myöhäistä tehdä muulla tavalla, — kuiskasin minä nähdessäni pari patrullivenettä menevän jokea alas linnakkeen toiselta puolelta. — Siinä näet itse, että he ovat huomanneet meidän pakomme. Emme pääsisi koskaan heidän ohitsensa.
Olimme kaikeksi onneksi joutuneet rannan varjoon, niin että patrulliveneet eivät nähneet meitä. Tuuli oli vastainen, niin että ne eivät myöskään kuulleet. Revolverini pakotuksesta ja kenties oman pelkonsa ajamana Caucus käänsi veneen ja souti verkalleen jokea pitkin, sekä loittoni kaipaamistaan pohjoisvaltioiden aluksista.
— Kuulkaas nyt, massa, — sanoi hän, — takaisin vetäytyminen tuottaa varman kuoleman. Jos kapinalliset saavat teidät kiinni, niin miten sitten käy?
— Tahdon tavata häntä ennen lähtöäni.