— Se on hyvä, massa, — sanoi vaihtelevainen musta irvistäen. — Nähkääs, minä tahdon tällä retkellä tulla vapaaksi mieheksi — mutta ainahan minä saatan odottaa pari päivää!
Hän hiipi edelleen joen rannalla olevaa polkua puutarhan läpi kauniiseen huvilaan, samalla kun minä kärsivällisesti odottelin varjossa sitä olentoa, jonka vuoksi olin uskaltanut niin paljon.
Hetkisen kuluttua hän tuli ja sanoi melkein moittien:
— Herran nimessä, Lawrence! — nyt et kenties pääse pakosalle! Miksi et heti paennut?
— Siksi että rakastan sinua.
— Niin, mutta ajattele miten saat minut pahoilleni! Jos he saavat sinut jälleen kiinni, niin he kenties surmaavat sinut.
— Minä uskallan kaiken voittaakseni sinut.
— Mutta eihän niin käy, jos sinä kuolet.
— Ei, minä tahdon sinut ennen sitä.
— Ei, matkusta — Herran tähden, matkusta! Ota vene ja lähde jokea pitkin!