— Sinun täytyy rakastaa minua, Laura, kun olet tehnyt kaiken tämän minun tähteni — tee nyt myöskin ainoa, mikä antaa minulle halua pelastaa henkeni — tule vaimokseni, nyt heti!
Tyttö hätkähti taaksepäin, mutta epätoivon kiihkossa minä otin hänet syliini ja omistin hänelle kaikki ne suutelot ja hyväilyt, jotka olin hänelle säästänyt pitkän eromme aikana.
— Armahda Herran nimessä minua! Mitä sukulaiseni ja ystäväni sanoisivat, jos menisin naimisiin sillä tavoin!
— Armahda — minun tähteni! Ajattele miten onnettomaksi minä tulisin, jos lähtisin matkoihini uskossa että kenties menetän sinut!
— Mutta emmehän voi mennä naimisiin tänä iltana!
— Mutta sen täytyy tapahtua ennen kuin lähden Etelä-Karolinasta! — mutisin minä varmana, että olin hänet voittanut.
— Mutta lähde nyt, Herran tähden! Muutoin he ottavat sinut jälleen kiinni! Hyvä Jumala, nyt he tulevat!
Tyttö tarttui tykyttävin sydämin käteeni. Samassa kuulimme pimeässä kavioiden kapsetta ja ratsumiesten miekkojen kalinaa.
— Piiloudu, minun tähteni! — pyysi hän.
— En ennenkuin olet minulle luvannut tulla omakseni!