— Kuka oli tuo naurava ja teuhaava poika, joka juoksi vastaani?
Akseli kertoi ja Aline vielä kysyi:
— Miksi et antanut pojan iloita?
— En tiedä oikeastaan.
He poikkeutuivat polulle vasempaan. Se laskeutui Härköniemeen. Akseli vilkasi taakseen ja tarttui Alinen käsivarteen.
— Tulithan?
— Kuinka…? Lupasinhan; et suinkaan epäillytkään?
— Enhän… vaan… luulin… kun ilma on noin myrskyinen ja…
Hän hämmentyi hiukan.
— Mutta miksi olet niin kummallinen? Olet jo kauvemman aikaa…