Hän potkasi itseään kiikussa ylemmäksi ja veteli vapaudessaan oikein pitkään:
"Lii-i, lii-i, liikkuu, kissan jalka se kiik… kuu…"
— No, sulla ne on nuo laulut, kuului silloin takaa.
— Onhan mulla, ostatko? vastasi Ada, äänen hyvin tuntien, päätään kääntämättä.
— Miksikä en ostaisi, kun tietäisin, millä maksaisi. Rahoillako nuo vai…
— Ei rahoilla vähillä, mutta…
— Ettäkö hyvillä puheilla?
— Sinunko puheillasi? Pyh!
— Jos ei minun niin muiden.
— Entäpäs jos puhuisivat muut omaan pussiinsa? Ja muuten, mitäpä sinun puolestasi puhuisivatkaan?