— Enkä, sanoi hän hymyillen.
— Mitä turhia täällä odottelet, etkö nähnyt, johan tuo meni tuolla etäällä?
— Kuka tuo?
— Niin, oletkos olevinasi?
— Enkä ole, mitä sinä… enhän minä kun… marjoja etsin.
— Marjoja…? Etkö liene jo löytänyt kylliksi. Siihen se nyt on tänä kesänä Leenulle marjamätäs kasvanut kuusen juurelle… ei siinä vielä viime kesänä ollut.
Leenu kumartui ja oli jotakin poimivinaan.
— Annas olla, tahdonpa nähdä, kasvaako siellä…
— Älä nyt, rakas Kalle…
— No, poimi nyt, vaan tule ajoissa kotiin ettei isä ennätä kysyä ja — pyyhi suusi puhtaaksi marjoista.