— Mistäkö kysymys? puuttui puheesen nolauksen jälkeen jo hiukan toipunut punakka, pullea herra. Siitä, että tuo Akseli, pahainen nulikka, pelaa kavaljeeria yli muiden. "Prinsessasta" on kysymys, tuosta peijakkaan kauniista saksattaresta vai hittoko hän lie, jota kaikki herrat ihailevat ja naiset kadehtivat, ja jonka kanssa Akseli on tehnyt veneretkiä Lehtosaaren rannoille ja…
— Joka ei veli Timon kanssa ole lähtenyt vesille, sanoi joku joukosta.
— Se on siis kateutta kaikki. Veli Timo, olet mustasukkainen! sanoi herra pöydän päästä ja meni hänkin saliin, jossa juuri soitettiin tanssiin.
— Mustasukkainenko?… Rohkeutta! Olenko pyytänyt?… Helkkarin nätti hempu… Rohkeutta!… Rohkeutta!…
Huone tyhjeni pian. Paitsi paria vanhempaa herraa istui pöydässä ainoastaan Timo, jonka pää nuokkui pöytään päin hänen tavantakaa hokiessaan mielisanaansa: rohkeutta!
Hetkisen jälkeen aukeaa ovi. Pari nuorta herraa tulee siitä.
— Saamari soikoon, hän on tähti! Valkea sopii mainiosti hänen tumman tukkansa pohjaksi.
— Entäs nuo silmät! Näitkö kuinka Akseli häntä…
— Pyöritteli kuin omaansa.
— Ikäänkuin ei muilla olisi oikeutta tanssittaakaan häntä.