Liinu (Helenalle): Minä menen kamariin neulomaan.
(Menee).
Maija (itsekseen): Kas vaan tytärtä, kun meni niin ylpeästi, ettei katsonutkaan. (Ääneen). Ympäri kyliä sitä vaan köyhän täytyy kiertää. Joskus joku hyvä emäntä antaa leipäkannikan… ja onhan noita tähän asti vähin ollut kehruuksiakin, mutta nyt ovat vähenneet, kun sanovat Mäkiperän Kaarinan kehräävän parempaa…
Hakala: Ja hän soittaa vähemmän suutaan…
Maija: Enhän minäkään, Herra paratkoon, ketään puheillani pahenna! Sanovat että Kaarina kehrää parempaa, mutta olen minäkin jo niin kauan kehrännyt, että luulisi sen syntyvän. Mäkelässä kävin äsken kysymässä työtä, mutta emäntä vaan ylpeästi sanoa tokasi "Annoin Kaarinalle".
Hakala: Ei ole meilläkään kehruuta antaa.
Maija (itsekseen): Kas, kas kun pöyhkeilee, mutta kohta et liijoin ylpeile.
Hakala: Mitä…?
Maija: Sanoin vaan, että eihän ne isännät niistä asioista huolta pidä.
Helena: Istu tuossa penkillä, niin minä käyn katsomassa, olisivatko jo jollekulle antaneet kehruukset.