Hakala: Näitkö lompakon läheltä? Oliko se kulunut?
Maija: Kyllä kai se oli kulunutkin…
Hakala (itsekseen): Minä epäilen… olisikohan Mäkelä … (Ääneen). Voitko olla kellekään virkkamatta, mitä sinulle sanon?
Maija: Kuinka voitte epäilläkään minua, vanhaa ihmistä?
Hakala: Ei sinun kieleesi ole paljon luottamista.
Maija: Mutta uskokaa pois, isäntä, minä en sano kellekään kuolevaiselle, jos minulle jonkun salaisuuden uskotte..
Hakala: Olisikohan Mäkelä?… Ei, sitä en osaa uskoa!
Maija: Kyllä sitä vaan niin viekkaalta mieheltä syntyy vaikka mitä.
Hakala: Hmh… hmh… Voihan se kyllä olla mahdollista… ja varmaan onkin Mäkelällä ollut minun lompakkoni, sillä ei ole sillä miehellä ennen lompakkoa näkynyt…