Hakala: Anna nyt minun olla rauhassa ja miettiä… Et sinä kumminkaan ymmärrä…
Helena: Saat kyllä minun puolestani olla rauhassa.
(Menee).
Hakala (Yksin): Musta lompakko… Vähän kulunut. Merkit lyövät yhteen. Voisikohan tuota Maijaa uskoa? Mutta jos oikein tarkkaan mietin asiaa, niin voihan siinä olla perää. Mäkelähän ajoi jonkun matkan päässä kaatumapaikasta vastaani ja tuskinpa siitä muita olisi ehtinyt kulkea. Mutta miten saisin asian todistetuksi? Mäkelä pitää panna tiukalle ja ottaa tarkka selko asiasta. Ensin käyn ilmoittamassa asian nimismiehelle ja voi sinuas Mäkelä, jos et hyvällä anna rahojani takaisin. Paha sinut perii. Enkä asiasta suinkaan rupea sopimaan, sillä minulla on ollut siitä siksi paljon harmia… En… Saattaapa se vielä Mäkelä joutua paljon huonompaan asemaan kuin minä nyt olen. Mutta oma syy… mitäpäs menee salaamaan löydettyjä rahoja… ja vielä sellaisen summan!… Ja sitten vielä kaiken lisäksi pöyhkeilee rahoilla ja kehuu, että ei hänen talostaan raha lopu. Mutta saattaa se loppua!
Helena (Tulee): Mitä sinä täällä niin suurta ääntä pidät? Mäkelän Kalle tahtoisi vähän puhutella sinua, minä käsken hänet sisään.
(Menee).
Hakala: Mitäs nyt? Jokohan olisi lähettänyt poikansa asioita korjaamaan?
6 KOHTAUS.
Hakala. Helena, Liinu ja Kalle (tulevat).
Kalle: Hyvää päivää! (Tervehtii Hakalaa). Olisi teille vähän asiaa. Saanko puhua?