Rouva. Te ette saa nyt kirjoittaa! (Ottaa kynän pois hänen kädestään). Teidän täytyy pitää minulle seuraa.
(Antaa taas viiniä Eetulle).
Eetu. Te olette niin äärettömän hyvä, rouva! (Kuuluu askelia). Ah, joku tulee, poistukaa rouva, poistukaa, ettei mitään epäiltäisi!
(Rouva menee huoneeseensa; Kantola tulee).
Eetu (Erikseen). Peijakas!
Kantola. Hyvää päivää, poikani!
Eetu (Ynseästi). Päivää.
Kantola. Oletko kokonaan unhottanut meidät, kun et ole tullut käymään kotona? Kohta on puoli vuotta kulunut, kun viimeksi kävit… äitisi on heikkona sairaana, ja Hilma… hänen laitansa on surkuteltava…
Eetu. Eihän minulla ole aikaa.
Kantola. Hilma on tullut niin kummalliseksi… hän istuu tuntikaudet ja tuijottaa vaan eteensä… luulen, että hän on vähän mielenviassa. Ja se on sinun syysi…