Eetu (Suuttuneena). Eikö teillä ole muuta asiaa?
Kantola. Tee parannus poikani, muista velvollisuutesi Hilmaa kohtaan, tule kanssani kotiin…
Eetu. Se on mahdotonta! Ja sitäpaitsi minulla on nyt kiire, patruuna voi tulla minä hetkenä hyvänsä; hän ei pidä siitä, että täällä käy vieraita…
Kantola. Älä hylkää, poikani, isäraukkasi varoittavaa ääntä…
Eetu (Vihaisesti). Ah, te kiusaatte minua ja häiritsette työtäni… poistukaa!
Kantola. Onko sinulla sydäntä ajaa pois isäsi, kun hän tahtoo neuvoa sinua?
Eetu (Kiihtyneenä). Menkää, menkää!
Kantola. Minä menen… tuskin tulen enää toiste sinua varoittamaan. Mutta muista, poikani, kerran joudut tilille sydämettömyydestäsi! Hyvästi, poikani…
(Menee).
Eetu. Kaikkiin tässä vielä pitää joutua! Olisikohan todellakin niin hullusti Hilman kanssa?… Mutta mitäpäs minä siitä… häntä ei kumminkaan uskota. Voihan Vilppulan Kustaa ottaa hänet… sille pojalle kyllä kelpaa, kun vielä vähän maksan. (Soittaa. Paavo tulee). Muista Paavo, että pidät huolen sisääntulijoista, muista, että tuollaisia ei saa laskea.