Leena. Niinhän se on, niinhän se on… Mutta voisihan hän saada jonkun kelpo toimen ilman koulun käyntiäkin… hänellä on niin kaunis käsialakin.
Kantola. Älä turhia hupsuttele! Kelpo maanmies tulkoon pojastani… siinä kyllä!
Eetu (Hereten syömästä). Mutta minulla ei ole vähääkään halua… voimanikin ovat niin heikot…
Kantola. Kaikkia tässä vielä kuulee… Vai heikko! Kyllä tuommoisella ruumiilla työhön kykenee… halun puute kyllä poistuu…
Eetu. Mutta maantyö on minuusta vastenmielistä sen sanon suoraan… eikä leipäkään aina ole taattua.
Kantola. Mikäpäs tässäkin olisi elellessä… uudistat vaan kartanon isännän kanssa kontrahdin minun kuoltuani… Hilmasta saat kelpo emännän. Heh-hei, teillä ei olisi hätäpäiviä, kun vaan olisitte ahkeria.
Eetu. Jospa sattuisi hallavuosia tai muita vastuksia, mistäpä sitten leivän ottaa? Kyllä se on epävarmaa… maailmalle tahtoisin päästä onneani koettelemaan!
Kantola. Mitä vielä! Eihän tähän aikaan ole edes tukkitöitäkään… eikä ole sekään helpompaa…
Eetu. Siihen minulla on kaikkein vähimmän halua.
Kantola. Ameriikaanko sitten aijot? Ei sinnekään pennittömänä pääse, rahaa tarvitaan…