Eetu. Mene hiiteen siitä renkuttelemasta!
Kustaa. Kyllähän tästä päästään! (Mennessään). Ja pappa se sanoi, että…
Eetu. Oliskohan Hilma todellakin mielenviassa? Olkoon! Minkäpäs minä sille mahdan. En tahdo olla missään tekemisissä heidän kanssaan… parasta on matkustaa etemmäksi maailmalle, ettei joudu mihinkään selkkauksiin.
(Rouva tulee huoneestaan).
Rouva. Nyt ei ole miehestäni enää vastusta! Nyt voimme matkustaa kahden kesken ulkomaille, Eetu! Järjestämme pian asiat… miehelläni ei ole sukulaisia, eikä muita perillisiä, minä saan kaikki… Lähdethän kanssani, Eetu?
Eetu. Mielelläni, rakas Ellen, en minäkään viihdy enää täällä kolkossa Suomessa. (Erikseen). Ja minulla on syytä matkustaa.
Rouva. Siis pois täältä hiljaisuudesta suureen maailmaan… nauttimaan elämästä.
(Hilma tulee sisään mielipuolen tavoin Paavon vastuksista huolimatta; hänen hiuksensa on hajallaan ja pukunsa epäjärjestyksessä).
Hilma. Missä on patruuna? Hän on ryöstänyt Eetuni… antakaa hänet pois… antakaa!
Eetu. Vie pois, Paavo, tuo hullu nainen! Mitä hänellä on täällä tekemistä!