Eetu. Äsh, aina sinäkin vastustelet… se tekee minut levottomaksi. Ajattelehan nyt tarkemmin jos minulla olisi hyvät ansiot, niin saisin tietysti säästetyksi ja me pääsisimme paljon helpommille päiville. Sinäkin saisit pitää palvelijan apunasi…
Hilma. Minut saattaisit maailman hyörinässä unhottaa… siellä voisit löytää paljon parempia ja et enää välittäisi mitään minusta, orpotytöstä.
Eetu. Sinutko unhottaisin! Ei, älä sano niin, Hilma! En koskaan tule pitämään ketään sinua parempana, ei koskaan kukaan toinen tule saamaan sijaasi sydämessäni.
Hilma. Mutta siellä saattaisit oppia juomaan…
Eetu. Eihän minun silti tarvitse juomaan oppia, vaikkakin oluttehtaassa olen toimessa.
Hilma. Onhan siellä viettelijöitä…
Eetu. Ole huoleti! Enhän minä ole niin heikko luonteeltani, etten voisi kestää kiusauksia… en tule millään tavoin mieltäsi pahoittamaan. Kohta rahaa saatuani ostan sinulle komeat kihlat ja vuoden tai parin perästä voimme viettää häämme.
Hilma. Minä luotan sinuun, Eetu… Nyt olen vakuutettu, että et unhota minua, vaikka menetkin pois.
Eetu. En koskaan, en koskaan!
(Syleilee Hilmaa).