Hilja. Luulin tulevan toisen sulhasen…
(Istuutuvat sohvalle).
Einar. Onko sinulla tyttöveitikalla useampiakin sulhasia?
Hilja. Onpa kyllä… ja vielä oikein arvossa pidetty mestari.
Einar. En voi arvata… kukahan tuo mahtaisi olla?
Hilja. Et voi olla nauramatta, jos sanon… Katsoppas tätä! (Antaa hänelle kirjeen; Einar lukee sen). No mitäs poika tuumii?
Einar. Mitä ihmettä! Peltola — vanhapoika on ruvennut kosimapuuhiin!
(Nauraa).
Hilja. Hupsujahan ne vanhat pojat ovat!… Mutta mitäs siitä sanot, kun isäni kivenkovaan vaatii minua menemään naimisiin hänen kanssaan… sinä, kun olet sosialisti, niin hän ei salli minun mennä sinulle…
Einar. Senkötähden? Eikö ole muuta syytä?