Peltola. E-eihän tä-tässä mitään e-erinäisiä, tu-tulin vaan ta-tapaamaan ty-tytärtäsi, kosimapuuhissa o-olen.
Ketonen (Hyvillään). Ja tyttäreni suostuu?… Johan sen sanoin…
Peltola. E-ei su-suostu.
Ketonen. Mitä? Paneeko hän vastaan.
Hilja. Emmehän me sovi toisillemme ja minä kun…
Peltola. Me pä-pä-päätimmekin, e-ettemme me-menekään na-naimisiin.
Hilja. En voi, sillä rakastan toista. Olen, kuten jo sanoin, luvannut mennä Salmelalle.
Ketonen. Hiljaa, tyttö! En kärsi kuulla puhuttavan tuosta Salmelasta…
Peltola. Mi mi-mitäs sinulla o-on oikeastaan si-sitä mi-miestä vastaan. Minä hu-huomasin, vaikka my-myöhään, e-että e-ei minun so-sovi mennä na-naimisiin nuoren ty-tytön kanssa…
Ketonen. Mutta ei sittenkään hän mene Salmelalle…