Hilja. Se on… enpäs sanokaan, lukekaa niin näette!
Ketonen. Kohtahan siitä selvä saadaan… Menen huoneeseeni saadakseni sen rauhassa lukea… Juohan sinäkin kahvisi ja lue kirjeesi. (Riisuu aamutakin ja myssyn päältään ja panee ne tuolille; pukee tavallisen takin päälleen ja aikoo mennä). Ai, "Työmies" minun pitää…
Hilja. Mitä! Työmies! Oletko tilannut "Työmiehen?"
Ketonen. Sen on tilannut Ananias, mutta minä pistän sen uuniin.
Hilja (Kiivaasti) Anna lehti tänne, isä. Sehän ei ole sinun!
Ketonen (Pelästyen). Tuossa on, tuossa on, vaan…
(Menee).
6 KOHTAUS.
Hilja.
Hilja. (Yksin, avaa kirjeensä). Keneltäs tämä nyt on? Katsotaanpas lopusta. "Henrik Hilarius Peltola, puuseppämestari". (Nauraa) Tämäpä vasta juhlalliselta kuuluu! Mitähän tuolla vanhanpojan hupelolla lienee minulle asiaa? (Lukee) "Lähestyn teitä tällä kirjeellä ja pyydän saada tunnustaa palavan rakkauteni teitä kohtaan". No jopas nyt jotakin!… "Enhän ole vielä liian vanhakaan, ainoastaan 48 vuotta. Isänne kanssa olen asiasta keskustellut ja hän on luvannut teidät minulle. Ajatelkaa tarkoin asiaa. Tulen tänään käymään teillä".