Gunhilda vavahteli. Hän oikaisihe seisoalleen: "Pelastettu —?" kuiskasi hän. "Jumalan olkoon kiitos ja ylistys…" Hän vaipui taas hervotonna maahan. Ja kun Bård tuli hänen luokseen, oli Gunhildan elon-henki jo sammunut. —
Nuo molemmat nuorikot olivat polvillaan ruumiin vieressä. Pappi seisoi heidän takanaan kynttilä kädessä. Ja sitten hän lausui: "Saiko äiti itse antaa nyt sielunsa lapsensa edestä? Sitä emme tiedä. Mutta Jumalan tuomiot ovat kaikki oikeita, hänelle olkoon kiitos ja kunnia. Amen."