Paraná-virta, jonka pituus on noin 300 Ruotsin penikulmaa, saa alkunsa Goyaz-vuorista Brasiliassa. Se on läpi vuoden purjehduskelpoinen Corrientes'iin asti Paraguay'n purkautuessa siihen noin 100 penikulmaa suusta, s.o. sen yhtymisestä Uruguay'hin. Virran keskileveys sillä osalla on 7,200 jalkaa eli 2 virstaa, ja keskiväylän keskisyvyys noin 90 jalkaa. Corrientes'istä siihen kohtaan Paraná'ta, jossa lisäjoki Yguazù laskee siihen eli noin 73 Ruotsin penikulmaa, on se purjehdittava ainoastaan tulvaveden aikana, sillä Apipá-putoukset, noin 25 penikulmaa Corrientes'in yläpuolella, ovat muulloin mahdottomat kulkea läpi muilla aluksilla kuin veneillä. Virran keskileveys viimeksi mainitulla osalla on 3,600-4,500 jalkaa. Yguazù'sta Guayrá'n putouksiin Brasiliassa, noin 31 penikulmaa, on Paraná purjehduskelpoinen pienillä aluksilla ja kanooteilla, ylempänä se sitä vastoin on liikenteelle kelpaamaton. Viime vuosisadalla on Guayrá-putouksilla käyty ainoastaan 3 kertaa. Kapteeni Azara, joka siellä kävi 1788, sanoo niistä seuraavaa.
— "Putouksen kohdalta on Paraná 4,600 yardia (13,800 jalkaa) leveä, jonka jälkeen se yhtäkkiä muodostuu kapeaksi kanavaksi, noin 60 yardin (180 jalan) leveydellä, sisältäen vettä melkein yhtä paljon kuin kaikki Euroopan virrat yhteensä sekä syöksyen eteenpäin selittämättömällä raivoudella. Putous ei ole pystysuora, vaan muodostaa tasapinnan viidenkymmenen asteen kaltevuudella. Kohina kuuluu 20 miles'in (noin 3 R. penikulman) päähän ja vaahto kohoaa ylös kolonneissa, jotka näkyvät monen miles'in matkalle. Itse maakin tuntuu vapisevan veden voimallisista sysäyksistä".
Veden pinnan korkeuden eroitus putouksen yli- ja alipuolen välillä on noin 100 jalkaa ja veden paljous lasketaan olevan kaksi kertaa yhtä suuri kuin Niagaran.
Paraná'n etevin lisäjoki on Paraguay, jolla on 176 R. penikulman pituus, josta matkasta 144 p. on purjehduskelpoista pienille höyryaluksille. Sen vesimäärä on noin 1/20 Paranásta, keskileveys noin 1,000 jalkaa ja keskisyvyys virtaväylässä noin 20 jalkaa. Paraguay saa lännestä nuot kaksi suurta lisäjokea, Pilcomayo ja Vermejo, joilla molemmilla on lähteensä Boliviassa, mutta jotka kuitenkin suurimmalta osalta pituuttaan ovat Gran Chacon aluskunnassa Argentinassa.
Uruguay, jonka pituus on yli 140 penikulmaa, on alajuoksultaan purjehduskelpoinen ympäri vuoden Salto'on asti, 40 penikulmaa suusta, mutta purjelaivoille ainoastaan Paysandù'hun. Heti Salto'n pohjoispuolella ovat Salto Grande'n putoukset, josta seuraa, että virran ylemmällä osalla ei ole kaupalle suurempaa merkitystä, koska välillä olevat putoukset estävät liikenteen jatkumisen alemmasta osasta. Salto'sta suuhun on virran keskileveys noin 4,800 jalkaa.
Siitä syystä, että nämä virrat eräinä vuodenaikoina kuitenkin ovat purjehduskelpoiset satoja penikulmia sisämaahan, on La Platan virtajärjestöllä niin suuri merkitys maailman kaupassa. Ne suuret rikkaudet jalometalleja, jotka ovat Argentinan luoteisissa maakunnissa sekä Boliviassa ja Perussa, voidaan mukavammin kuljettaa merelle pitkin Paraná'a ja sen mahtavia lisäjokia, Paraguay'ta, Vermejo'a ja Pilcomayo'a, kuin Andes-vuorien luoksepääsemättömien vuoriharjanteiden ja ahtaiden solien yli, jotka, vaikka lähellä käännepiiriä, suuren korkeutensa tähden ovat ikuisen lumen peitossa. Jotenkin runsaasti haaroittunut rautatieverkko koettaa myöskin parastansa kootessaan näiden, luonnon niin rikkaasti varustamien maiden tuotteita ja viedessään niitä purjehduskelpoisille virroille. Sitte kuin Andes-vuorien takainen rautatie nyt on valmistunut Mendoza'sta Uspallata-vuorisolan yli S:t Rosa'an Chile'ssä. tulee luultavasti, niin pian kuin tämän linjan suuret edut ovat tulleet yleisemmin huomatuiksi ja arvostetuiksi, suurempi osa Chile'n kauppaa Euroopan kanssa kulkemaan pitkin tätä uutta rataa La Plata'an, ja siten vieläkin enemmän lisäämään tämän virran ja sen varrella olevien suurten kauppapaikkojen merkitystä maailman kaupassa.
Edellisten aikojen politilliset olot ovat vaikuttaneet sen, etteivät La Plata-valtioiden viime aikoina tekemät suuret edistykset ole kehittyneet vieläkin korkeammalle. Koko sen ajan, eli noin kolmesataa vuotta, kuin nämä kolme valtiota olivat espanjalaisina kolonioina, pysytettiin niiden henkinen niin hyvin kuin aineellinenkin kehitys alhaisena. Ne suljettiin, niin paljon kuin mahdollista, muiden maiden yhteydestä. Siten emämaa Espanja oli pidättänyt itselleen kauppamonopoolin uusissa valtioissa. Itsenäisesti ne eivät saaneet käydä kauppaa ulkomaiden kanssa eikä omassakaan keskuudessaan. Kun koloniat kasvoivat, ja tämä niiden kehittymisen este alkoi tuntua kovin raskaalta, puhkesi vapautussota v. 1810. Vaikka Argentina sodan onnellisesti päätyttyä pääsi itsenäiseksi valtioksi, ei sen kauppa kuitenkaan saattanut edistyä entistä enemmän, sillä Espanja piti edelleen Montevideon ja La Plata-virran suun miehitettynä siten katkaisten kaiken kauppayhteyden uuden vapaavallan ja ulkomaiden kesken. Kun Argentina ja Uruguay viimeinkin irroittivat itsensä Espanjan ikeestä, seurasi hävittäviä sisällisiä sotia ja sittemmin, v. 1835-1852, kenraali Juan Manuel de Rosan diktaattorina olo, jolla ajalla hänen riitaisuuksistansa eurooppalaisten merivaltojen kanssa syntyi vuosia kestävä Buenos-Ayres'in ja Montevideon piiritys. Vasta hänen kukistumisensa jälkeen, vuodesta 1852, ovat nämä maat saaneet vapaasti edistyä, ja siitä ajasta alkaen on La Plata-valtioiden kaikenpuolinen nopea kehittyminen luettava.
La Plata-valtiot sijaitsevat suurimmaksi osaksi eteläisessä lauhkeassa vyöhykkeessä, ainoastaan joku osa maakuntia Jujuy ja Salto sekä Gran Chaco'n alue Argentinassa kuin myöskin Paraguay'n pohjoisosa on kuumassa vyöhykkeessä. Kuitenkin kasvaa Argentinan pohjoisemmissa maakunnissa useampia troopillisen ilmanalan tärkeimpiä tuotteita, niinkuin sokuria, pumpulia, riisiä, vähän kahvia ja troopillisia hedelmiä, banaaneja, ananaksia, kokospähkinöitä y.m. Paraguay, josta, kuten jo sanottiin, ainoastaan pohjois-osat ovat kuumassa vyöhykkeessä, kuuluu sen ilmanalaan ja kasvikuntaan nähden kokonaisuudessaan troopillisiin maihin, jättäen sekä Brasilian että myöskin Länsi-Indian tuottamisvoimassa kauas jälelleen. Sen tuotteita viedään Paraná-jokea myöten Buenos-Ayres'iin, joka niin sanoaksemme on koko Paraguay'n yhteinen satamakaupunki. Argentinan keskimaakunnissa, samoin kuin koko Uruguay'ssa on maa hyvin hedelmällistä. Varsinaiset troopilliset kasvit eivät siellä oikein menesty, mutta puolitroopillisia ja lauhkean vyöhykkeen tuotteita viljellään menestyksellä. Maissi ja nisu sekä hedelmät ja viinit ovat viljelyksen etevimpinä esineinä. Näiden seutujen eteläpuolella ovat pampakset, äärettömän avarat ruohokentät, jotka penikulmittain ulottuvat ilman pienimpiäkään kohennuksia tahi syvennyksiä ja jotka hyvin soveltuvat maanviljelykselle. Toistaiseksi on kuitenkin suurin osa niitä viljelemättöminä. Pampas rajoittuu etelässä Rio Chubut'iin, noin 42 asteella eteläistä leveyttä. Siinä alkaa taas Patagonia, vielä hyvin vähän tunnettu maa, jossa enimmäkseen kasvaa vain pensaita ja pienempiä metsäpuita. Kau'impana etelässä on Tulimaa, joka on vieläkin vähemmin tunnettu, kuin Patagonia. Siellä asuu yksinomaisesti indiaaneja. Koko läntisen Argentinan läpi pohjoisesta etelään ulottuu Andes-vuorien mahtava jono monine lumipeitteisille vuorihuippuineen, joista koko 19 on korkeampia kuin Mont Blanc. Andes-vuoret ovat hyvin metallirikkaat, etupäässä kuparista ja hopeasta. Maakunnat Catamarca, La Rioja, San Juan ja Mendoza ovat tässä suhteessa enimmän huomattavat. Andes-vuorista maa vähitellen alenee itään päin. Argentinan keskiosa vielä on jotenkin korkeaa, etenkin San Luis'issa ja Córdoba'ssa, mutta kauempana idässä ja etelässä käy se yhä matalammaksi. Keskikorkeus San Luis'issa on noin 2,500 jalkaa ja Córdoba'ssa 1,400 jalkaa meren pinnasta. Buenos-Ayres, joka on Argentinan itäisin maakunta, ja koko Uruguay sitä vastaan ovat mataloita tasankomaita.
Suuria metsiä täynnä kalliita puulajia on Argentinan läntisissä ja pohjoisissa maakunnissa, Gran Chaco'n ja Misiones'in aluskunnissa, samaa valtiota, sekä Paraguay'ssa. Uruguay, Argentinan eteläiset maakunnat ja pampas sitä vastoin ovat melkein metsättömät. Pienempiä metsikköjä ja puuryhmiä siellä ja täällä kyllä on osaksi istuttamattomina ja osaksi, etenkin kaupungeissa ja kylissä, istutettuna. Enimmäkseen nämä La Plata-valtioiden osat kuitenkin ovat ruohoa kasvavaa, hiukan mäkistä maata. Aloeta ja kaktusta siellä kasvaa hyvin runsaasti.
On kieltämätön tosiasia, että jos La Plata-valtiot saavat häiritsemättä kehittyä, ne saavuttavat korkean edistyksen asteen. Ne suuret edistykset, joita nämä maat ovat tehneet sitte vuoden 1852, jolloin valtiolliset olot alkoivat sallia asukkaiden entistä enemmän ja jakamattomammin uhrata voimansa maansa vaurastuttamiseen, ovat takuuna siihen. Hyvä, lauhkea, ei liian kuuma eikä liiaksi kylmä ilmanala, maan suuri hedelmällisyys ja sitä paitsi sen rikkaat luonnolliset apulähteet ovat, sikäli kuin väkiluku lisääntyy, kohottavat La Plata-valtioita ja suurentavat niiden merkitystä maailman kaupassa. Suurempi väestön lisäys on ainoa, mitä nämä kolme tasavaltaa nykyään parhaiten tarvitsevat, ja se onkin jo paraikaa toteutumaisillaan sitte kuin siirtolaisuus Euroopasta viime vuosina niin suuressa määrässä on lisääntynyt. Tärkeimmin tarvitaan uusia nuoria voimia raivaamaan metsiä, kyntämään ja viljelemään noita laajoja, melkein äärettömiä, hedelmällisiä tasankoja ja vuorista raastamaan niiden rikkaita mineraalisia aarteita; sitä tarvitsevat La Plata-valtiot, niinkuin kaikki muutkin nuoret edistyväiset maat.