Piirikunta Paysandù oli ennen vuotta 1883 alaltaan 817 neliöleaguesia ja asukkaita 39,000. Vaan mainittuna vuonna jaettiin tämä suuri alue kahtia, joten eteläisestä osasta sittemmin muodostui erityinen piirikunta, Rio Negro. Molemmat uudet piirikunnat rajoittuvat lännessä Uruguay-virtaan. Karjanhoito on kumpaisessakin asukkaiden pääelinkeinona. Mutta täällä pidetään pääasiallisesti sarvikarjaa, siis päinvastoin, kuin mitä tähän asti mainituissa piirikunnissa on tapana. Täällä ovat myöskin useimmat suuret teurastuslaitokset. Piirikunnan niminen kaupunki Payusandù on suurempia satamia Uruguay-virran varrella. Siinä on 12,000 asukasta ja sen ympäristössä rikkaita estancioita. Kaupungissa on oma sanomalehti, kirjasto ja raitiotie. Kouluissa käy 500 oppilasta. Vähän matkaa alempana Uruguay-virran varrella Rio Negron piirissä on kaupunki Fray Bentos. Siinä on 2,500 asukasta, vaan on jotenkin tunnettu Liebig-extraktin valmistuspaikkana. "Liebig Extract of Meat Company'n" suuret tehtaat ovat varsinaisesti itse kaupungin ulkopuolella, eräällä läheisellä mäellä, jossa ne työmiesten asuntoineen ja kaikkine muine lisärakennuksineen muodostavat melkein itsekseenkin kaupungin. Työmiesten lukumäärä nousee 5-800 (perheineen kaikkiaan 1,500 henkilöä). Yksinkertaisella menetystavalla teurastetaan siinä 80 nautaeläintä tunnissa. Teurastettujen eläinten kaikki osat otetaan tarkoin talteen ja käytettäviksi. Valmistustuotteita ovat lihamehu (extractum carnis), suolattu ja kuivattu liha, härän kielet, tali, vuodat, sarvet, dog biscuit, guano j.n.e. Tehtaat perustettiin 1864 ja sittemmin laajennettiin, etenkin 1868 vuoden jälestä, kun nykyinen englantilainen rikas osakeyhtiö perustettiin. Tulot ovat 80-90,000 puntaa vuosittain. Yritys on antanut aina 18 % jako-osuutta osakkaille vuosittain.

Paysandùn pohjoispuolella, Cuareim-virran varrella, on piirikunta. Salto. Sen ala on 903 neliöleaguesia, asukkaita 39,000. Luonto siellä on kaunis ja vaihteleva. Pieniä jokia ja puroja on lukemattomia sekä kuusi eri vuorijaksoa. Cerros Catalanes'ista saadaan useita lajeja kauniita agaatteja ja kristalleja, joita säännöllisesti viedään Hamburgiin. Väitetäänpä vuorien myöskin sisältävän yltäkyllin jaspista, porfyriä ja alabasteria. Vaikka maanlaatu sekä ilmanala ovat maanviljelykselle edullisia, niin että kahvia, teetä ja pumpulia voisi menestyksellä viljellä, on kuitenkin toistaiseksi karjanhoito, etenkin sarvikarjan, täälläkin pääelinkeinona. Piirikunnan etevin kaupunki on Salto. Sillä on terveydelle edullinen asema, kun se on rakennettu kolmelle ylängölle. Siinä on 12,000 asukasta ja se on Uruguay-virran liikenteen pääpaikkana. Kaupungin laivavarvissa on rakennettu noin tusina virtahöyrylaivoja. Täällä myöskin vuonna 1860 perustettiin ensimmäinen sikäläinen höyrylaivayhtiö, joka muutamina vuosina antoi enemmän kuin 50 % jako-osuuden. Kaupungista on lähes jokapäiväinen höyrylaivakulku Buenos-Ayres'iin. Santa Rosan kaupungissa Brasilian rajalla on 1,500 asukasta.

Tacuarembó, 1,161 neliöleaguesia alaltaan, 24,000 asukasta, on suurin ja harvimmin asuttu piirikunta Uruguayssa. Se on kuudennes koko tasavaltaa, ja väestön tiheys on noin 2 henkilöä kullakin engl. penikulmalla. Se on viljelemätöntä, kallioista maata pitkin Brasilian rajaa, itäänpäin Saltosta ja Paysandùsta. Korkein vuori, Bichadero, on 2,300 jalkaa korkea. Asukkaat työskentelevät pääasiallisesti sarvikarjan hoidossa ja vievät eläimiään Rio Granden luona oleviin brasilialaisiin teurastuslaitoksiin. Kuitenkin harjoitetaan myös lampaanhoitoa. — Kultaa on löydetty ja huuhdottu useammissa paikoin, mutta tulokset eivät ole olleet oikein kannattavia. Piirikunnassa on ainoastaan yksi kaupunki, Tacuarembó, jonka sanotaan olevan hyvin rakennettu. Siinä on 3,000 asukasta.

Tacuarembón itäpuolella, Brasilian rajalla, on piirikunta Cerro Largo (ala 837 neliöleagu., 36,000 asukasta). Sen eroittaa Brasiliasta Yaguaro-virta ja Merim-järvi, joka on neutraalinen ja jonka avaralla pinnalla juuri sen vuoksi ei milloinkaan näe purjeita. Maa on mäkistä, hyvin kaunista ja hedelmällistä, ja ilmanala hyvä. Se on metsärikas, mutta aivan kokonaan viljelemätön. Vuodesta 1877 ei väestö ole lisääntynyt, ja karjatkin ovat vähentyneet. Maa on pahamaineinen rajametsissä oleskelevien ryövärien tähden. Kuten Tacuarembó-piirikunnassakin, omistavat brasilialaiset myös täällä suuren osan maata ja paljon karjaa. Suurin kaupunki on Cerro Largo, jossa on 5,000 asukasta, sähkölennätinlaitos, hiukan kauppaa y.m. Piirikunnassa on sitä paitsi kaksi pienempää kaupunkia, Artigas, Yaguaron varrella, ja Treinta-Tres.

Sisämaassa Cerro Largon länsipuolella on piirikunta Durazno, Yi- ja Rio Negro-virtojen välillä. Sen ala on 539 neliöleagu. ja asukkaita 22,000. Mitään maanviljelystä ei harjoiteta, mutta karjaa on jotenkin paljon. Ainoa kaupunki, Durazno (2,000 asukasta), kärsi paljon sisällisten sotien aikana. Kenraali Flores, joka sittemmin tuli tasavallan presidentiksi, oli yksi niitä siirtolaisia, jotka Duraznon perustivat.

Piirikunta Florida (456 neliöleagu., 23,000 asukasta) ulottuu Duraznosta eteläänpäin Canelones'iin ja rajoittuu lännessä San Joséhen. Se on aallonmuotoisesti mäkinen maa, saman luontoinen kuin Canelones ja San José. Lampaiden kasvatus on etevin elinkeino. Muuten on karjanhoito viime aikoma kutistunut, ja maanviljelys on vielä kapalossaan. Kaupunki Florida on asemapaikkana Central Uruguayn radalla, 67 milesiä Montevideosta. Se on ympäröity qvintas'eilla ja istutuksilla, joista sillä on nimikin. Väkiluku on 2,500.

Postitalo ja Odds Fellowin klubi Pensacolassa (Floridassa).

Floridan itäpuolella on maakunta Minas (554 neliöleagu. ja 23,000 asukasta). Se on viljelemätön, vuorinen maa, jonka asukkaita sanotaan laittomiksi. Korkein vuori, Cerro Pelado, on 2,050 jalkaa korkea. Maanviljelys on vähäpätöinen ja karjan määrä verrannollisesti pieni. Nimensä on piirikunta saanut niistä kaivoksista, joita Espanjalaiset alottivat luullen saavansa hopeamalmia. Sittemmin on luultu löydetyn timantteja ja topaaseja, välistä myös kivihiiltä, mutta joka kerran on petytty. Pääkaupunki on Minas. Siinä on 2,000 asukasta. Kaupunki on keskeltä amfiteaatterimaisesti alentuva. Montevideoon on 70 milestä rautatiematkaa. Kaupungin lähellä on luolia. Suurin on 200 jalkaa pitkä ja 50 jalkaa korkea.

Koko rannikkojakso Brasilian rajasta Canelones-piirikuntaan on Maldonadon piirikuntaa, joka on alaltaan 575 neliöleaguesia, ja asukkaita 27,000. Näitä rannikkoseutuja pidettiin kauan aikaa hyvin vaarallisina meriretkeilijöille, ja ne haaksirikot, joita siellä niin usein tapahtui, lisäsivät pelkoa. Valomajakoita puuttui kokonaan, ja roistojen kerrotaan sitoneen lyhtyjä karjan kaulaan, houkutellakseen laivoja kallioille. Nykyään on siellä olemassa kuusi eri majakkaa, jotka eivät kuitenkaan vielä riitä tarvetta täyttämään, varsinkin kun ei aina voi tietää ovatko ne edes sytytetyt. Hyviä maamerkkejä laivoille ovat vuoret: Solis Grande (1,930 jalkaa korkea ja 4 engl. penik. päässä rannasta) ja Pau de Azucar (1,500 jalk. korkea, 5 milesiä rannasta). Maanlaatu Maldonadossa on hyvä, kenties parempi kuin missään tasavallan muussa osassa. Tupakkaa, viiniä, öljymarjoja, taatelia y.m. viljellään menestyksellä, vaikkei maanviljelys toistaiseksi ole saavuttanut mitään suurempaa merkitystä. Karjat viedään Montevideon läheisyydessä oleviin saladeroihin. Maldonadon kaupungin läheisyydessä olevista vuorista murretaan hyvää valkoista ja harmaankeltaista marmoria. Kaupungissa on ainoastaan 1,000 asukasta, ja se oli tärkeämpi arvoltaan edellisenä vuosisatana kuin nykyisenä. Se on ollut linnoitettu. Nykyään on se merikylpypaikkana. Vesi on koko joukon suolaisempaa kuin Montevideon luona, mutta mukavuudet ja kulkuneuvotkin ovat huonot. Kaupungin edustalla on hylkeistään kuuluisa Lobos-saari. Siellä pyydetään sangen paljon hylkeitä, etenkin touko- ja kesäkuulla, jolloin kylmä niitä ajaa tänne Tierra del Fuegosta. Piirikunnassa on sitä paitsi kaksi vähäpätöistä kaupunkiakin: San Carlos (900 asukasta) ja Bocha (2,000 asukasta).