— Silloin ostan sen, sanoi Racksole hymyillen tyytyväisenä, ja teidän luvallanne vaihdamme kauppakirjat heti.
— Teette päätöksenne nopeasti, mr Racksole. Mutta olette kenties harkinnut tätä kysymystä pitemmän ajan.
— Päinvastoin, sanoi Racksole kelloaan katsoen, olen harkinnut sitä tasan kuusi minuuttia.
Felix Babylon kumarsi, ikäänkuin olisi ollut täysin tottunut rikkaan miehen oikkuihin.
— Hyvän maineen ihana etu on, Racksole jatkoi, siinä, ettei tarvitse vaivata itseään valmistelevilla selityksillä. Te, mr Babylon, tiedätte luultavasti kaikki minun asiani, ja minä tiedän koko paljon teistä. Voimme ilman mitään suosituksia luottaa toisiimme. On todellakin yhtä yksinkertainen asia ravintolan tai rautatien ostaminen, kuin taskukellon kauppa, kun sellaiseen kauppaan vain pystyy.
— Aivan, myönsi mr Babylon hymy huulilla. Teemmekö pienen väliaikaisen sopimuksen? On seikkoja, joita täytyy ajatella. Mutta mieleeni johtuu nyt juuri, että ette vielä ole voinut syödä päivällistänne, ja että pidätte ehkä parempana keskustella eräistä vähemmän tärkeistä asioista päivällisen jälkeen.
— En ole syönyt päivällistä, sanoi miljoonamies pannen sanoihinsa erikoisen painon, ja tässä yhteydessä pyytäisin teiltä pientä palvelusta. Tahtoisitteko kutsua tänne mr Roccon?
— Haluatte tietysti puhutella häntä?
— Niin haluan, sanoi miljoonamies ja lisäsi: päivällisestäni.
— Rocco on suuri mies, mutisi mr Babylon painaessaan soittojohdon nappulaa, piittaamatta viimeisistä sanoista. — Sano terveisiä mr Roccolle, hän sanoi pojalle, joka oli noudattanut hänen soittoaan, että jos hänelle sopii, olisin iloinen, jos saisin puhutella häntä täällä hetkisen.