— Nojaa, sinä kai käsität, että minun täytyi odottaa, kunnes ruoka valmistui.
— Tuottiko sinulle paljon vaivaa hankkia minun syntymäpäiväkestitykseni?
— Ei mitään vaivaa. Mutta se ei tullut juuri niin halvaksi kuin sinä arvelit.
— Mitä tarkoitat, isä?
— Sitä vain, että olen ostanut koko ravintolan. Elä naura itseäsi piloille!
— Oi, sinä olet aina ollut rakastettava isä, isä kulta. Aijotko antaa minulle ravintolan syntymäpäivälahjaksi?
— En, hoidan itse sitä — ajanratoksi. Mutta, apropos, ketä varten tuo tuoli on tuohon asetettu? Hän huomasi kolmannetkin lautaset asetetun pöydälle.
— Se on eräälle ystävälleni, joka tuli sisälle noin viisi minuuttia sitten. Tietysti pyysin häntä ottamaan osaa ateriaamme. Hän tulee tänne tuossa tuokiossa.
— Saanko kysyä hänen nimeään?
— Dimmock, — ristimänimeltään Reginald ja ammatiltaan Posenin ruhtinaan Aribertin englantilainen seuralainen. Tapasin hänet ollessani toissa syksynä Hetty-serkkuni seurassa Pietarissa. Oo, kas tässä hän on! Mr Dimmock, tässä on isäni. Hänen on onnistunut hankkia kyljys.