— Nellan täytyy tehdä parannus, sanoi Aribert.
— Jos hän siihen suostuu, on kaikki hyvin. Silloin minäkin suostun.
— Kiitän teitä omasta ja hänen puolestaan, sanoi ruhtinas vakavasti.
— Ja, jatkoi miljoonamies, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä parannusta liian äkkipikaa, tahdon hänen hyväkseen täydellä omistusoikeudella, kuitenkin silmälläpitäen teidän lapsianne, jos teille sellaisia annetaan, luovuttaa pienen summan viisikymmentä miljoonaa dollaria, s.o. kymmenen miljoonaa puntaa hyvinä, valikoituina rautatieosakkeina. Otaksun sen olevan noin puolet omaisuudestani. Nella ja minä olemme aina jakaneet kaiken tasan.
Aribert ei vastannut. Molemmat miehet puristivat vaieten toistensa käsiä, ja sitten tuli Nella sattumalta huoneeseen.
Sinä iltana käveli Racksole ystävänsä Felix Babylonin kanssa päivällisen jälkeen edes takaisin Grand Babylonin pengermällä.
Felix oli alkanut keskustelun.
— Otaksun, Racksole, oli hän sanonut, ettette ole alkanut kyllästyä Grand Babyloniin?
— Miksi sitä kysytte?
— Koska minä olen alkanut kyllästyä olemaan sitä ilman. Olen tuhansia kertoja, myytyäni sen teille, toivonut voivani purkaa kaupat. En jaksa sietää toimettomuutta. Tahdotteko myydä sen?