— Kunhan hän ei vain kuolisi, virkkoi Nella. Hän on kovin kalpea.
— Eivät mr Jacksonin kaltaiset miehet, sanoi ruhtinas Aribert opettavaisella sävyllä, koskaan kuole muuten kuin hirttämällä. Ihmettelen kuitenkin mistä johtuu, ettei kukaan täällä ole ryhtynyt vastustelemaan meitä. Ehkäpä kaikessa salaisuudessa pelkäävät minun revolveriani — teidän revolverianne, piti minun sanoa.
Sekä hän että Nella katsahtivat välinpitämättömään peränpitäjään, joka käänsi purjeveneen kokan suoraan merelle. Tällä haavaa oltiin noin kolmen kilometrin päässä Belgian rannikosta.
Käyttäen ranskankieltä ruhtinas käski merimiehen kääntää purjeveneen ja uudelleen laskea Ostenden satamaan, mutta mies ei ollut kehotuksesta tietävinäänkään. Ruhtinas kohotti revolverinsa pelotellakseen perämiestä, ja silloin mies alkoi puhua nopeasti jotain ranskan- ja flaaminkielen sekotusta. Hän sanoi saaneensa Julesilta ankarat määräykset olla millään tavalla puuttumatta mihinkään, mitä purjelaivan kannella saattaisi tapahtua. Hän oli purjealuksen päällikkö ja hänen oli määrä purjehtia erääseen englantilaiseen satamaan, jonka nimeä hän ei saattanut ilmaista; hänen tuli, kävi miten kävi, ohjata laivaa eteenpäin täydellä höyryllä. Hän näytti olevan hyvin karkeatekoinen, erittäin väkevä ja päättäväinen mies, ja ruhtinas epäröi kovin, mitä tekisi. Hän teki eräitä muita kysymyksiä, mutta ne vaikuttivat ainoastaan sen, että mies kävi sanattomaksi ja pahantuuliseksi. Turhaan ruhtinas Aribert selitti, että mr Tom Jackson oli ryöstänyt miss Nellie Racksolen, miljoonamies Racksolen tyttären; turhaan hän uhaten heilutteli revolveriaan. Jörö, mutta rohkea kapteeni sanoi vain, ettei hänellä ollut Julesin kanssa mitään tekemistä. Hän oli saanut ohjeensa ja ne hän aikoi täyttää. Hän pyysi huomauttaa puhuvalle, että hän oli purjelaivan kapteeni.
— Ei kaiketi käy häntä ampuminen, luulen ma, sanoi ruhtinas Nellalle. Saattaisinhan tehdä reiän hänen koipeensa tai jotain sentapaista.
— Onpa se jotakuinkin uskallettua ja melkein liian ankaraa menettelyä tuota erinomaisen velvollisuudentuntoista kapteenia kohtaan, arveli Nella. Ja sitäpaitsi voimme saada koko miehistön niskaamme. Ei, meidän on keksittävä jotain muuta.
— Missähän miehistö oikeastaan mahtanee olla, ihmetteli ruhtinas.
Juuri silloin mr Jackson, loikoessaan selällään ja sidottuna laivan kannella, näytti horroksista heräämisen merkkejä. Hänen silmänsä aukenivat ja hän tuijotti tylsästi ympärilleen. Vihdoin hän näki ruhtinaan, joka lähestyi häntä revolveri näkyvissä.
— Vai te siinä olette? mutisi Jules heikolla äänellä. Mitä te täällä kannella teette? Kuka minut tällä tavalla on sitonut?
— Katsokaa tänne! vastasi ruhtinas. En halua kuulla mitään vastaväitteitä, vaan tämän purjelaivan täytyy heti kääntyä takaisin Ostendeen ja siellä teidät jätetään viranomaisten huostaan.