"Näytä minulle suosituskirjeesi!"
"Sahib, hum 'rekommendation' ne hai (Herra, ei minulla ole suosituskirjeitä"!)
"Hyvä, sitten minä otan sinut palvelukseeni."
Olin jo ennen mielihyvällä katsellut tätä miestä. Hänen kasvon-piirteensä ilmaisivat paljon enemmän luonteen lujuutta kuin muitten alkuasukkaitten kasvot. Pukunsa oli omituinen. Hänellä oli valkoinen turpaani ja lyhyitten samettiliivien alta pisti esille kelta- ja musta-raitainen villapaita, joka riippui housujen ulkopuolella. Jalkineita hänellä ei ollut, oikeassa kädessään kantoi hän vanhaa krokettikeppiä, jolla hän teki kunnia joka kerta kun menin ulos, tahi tulin sisälle. Päätin heti koetella häntä. Lähdin noin kello 9 aamulla ulos asioille ja käskin Khanden Singin — se oli hänen nimensä — harjata jalkineeni kunnes kotiin tulen ja näytin hänelle saapasmusteeni.
"Aha, sahib! (Kyllä, herra!)"
"Harjoja löydät täällä huoneessa."
"Bahut aha, sahib! (Hyvä on, herra!)"
Minä menin. Tullessani kotiin kello kuusi illalla, tapasin Khanden
Singin vielä otsansa hiessä harjaamassa ja kiillottamassa jalkineitani.
Tätä hän oli tehnyt koko päivän ja siihen käyttänyt parhaat hius- ja
vaateharjani.
"Voi sinua budmash, krab log, pagal! (kurja ihminen, lurjus, tyhmeliini!)" huusin minä kiukuissani, käyttäen niitä muutamia hindustanilaisia sanoja, joita olin oppinut. Kiistin häneltä nuo kiiltävät toalettikapineet, jolloin hän loukatun näköisenä osoitti työnsä "loistavaa" tulosta.
Näkyi selvästi, ettei Khanden Sing omistanut mitään eteviä palveliaominaisuuksia, eikä hän liioin ollut mikään mestari avaamaan soodavesipulloa. Siinä toimessaan hän aina osasi kylvettää minua sihisevällä vaahdolla, tahi antoi hän tulpan lentää suoraan kasvoihin.